LAJINMUKAISTA ELÄMÄÄ! Aihepa alkoi ihan hysteerisesti naurattaa, kun ajatelin vaatimukset ihmisten kohdalle. Eläinaktivistit pitävät huolta omistaan vaatimalla tuotantoeläimille ja seuraeläimille ja luonnolle lajinmukaista, oikeata elämää. Mutta mietipä ihmisten kohtaloa ja varsinkin lasten ja vanhusten! Missä ovat ihmisaktivistit, ne suloiset sielut, jotka pitävät huolta kaikkein heikoimmista?

Miltä näyttävät lajinmukaiset olosuhteet vanhusten näkökulmasta. Ruoka; puurot, vellit ja mehukeitto pitävät budjetin plussalla, mutta hyvät proteiinit jäävät saamatta. Lämpö ja valo ovat säästöliekillä ja tuleva talvi tekee siihen oman lisäveronsa. Ulkoilusta voi vain haaveilla ja ikkunan avaaminenkin hoitajan toimesta lisää monesti hoitolaskua. Mukava tekeminen ja kultuuri ovat jo aikoja sitten jääneet unholaan, kun virikeohjaajatkin ovat siirtyneet paikkaamaan hoitajapulaa. Lääkitys on kyllä tomakka, että pysyvät hiljaa ja paikoillaan! Entäpä sosiaaliset suhteet ja hyvä seura. Miten sen nyt ottaa; ei sitä ainakaan itse voi valita.

Nuoret eivät enää jaksa! Vai miten muka lajinmukaiset olosuhteet jättikouluissamme eroavat broilereiden kasvatuksesta! Talous ja säästöt ohjenuorana kulutamme nuorisomme voimavaroja kuin jatkuvalla taistelutantereella, jossa vielä hengissä pysymisen lisäksi on pakko suostua jatkuvaan mittaamiseen menestymisen ehtona. Kun tiedämme, että aikuiset väsyvät, uupuvat ja nuutuvat näissä olosuhteissa, miten mahtaa käydäkään herkempien instrumenttien. Eläimillä on pesäkolonsa. Ihmisten kodit ja rauhansatamat ovat poissa tai marginaaliryhmässä. Aikuiset työhön, lapset kasvattamoihin. Ei tässä ole aikaa istua leiritulilla toisiimme sitoutumassa ja mahdollista pahoinvointia huomaamassa. Ihmiskunta on kuin kirottu! Mitä enemmän me yritämme tehdä hyvää, sitä suuremman sätöksen saamme aikaiseksi. Meiltä täytyy puuttua jotakin aivan oleellista! Miten eksyksiin onkaan kuljettava, että muistamme Jumalamme sanoneet: tässä on tie, sitä käykää.

Tämä kana asui meillä ja sen nimi oli Helmi. Kun Meeri Torvinen hahmotteli Helmiä ja sen hepeneitä tulevaan teokseensa, kannusti pieni tyttäremme taiteilijaa kanatarhan liepeillä. Kuule Meeri, tuosta ei kyllä taida tulla ei sitten niin yhtään mitään! Vaan niinpä vain on Helmi yksi niitä harvoja kanoja, joista on tehty näköisgrafiikkaa tositarkoituksella.

Jaa tämä sivu