19.11.2023

KOTIEHTOOLLINEN

Tänä sunnuntaiaamuna Herra hiljaa puheli sydämelle ja mielelle, että olisikos Tuija kotiehtoollisen aika. Tekisi hyvää vanhalle äidille ja teille itsellennekin. Tuumasta toimeen! Jeesus itse kehottaa syömään ja juomaan ehtoollisen Hänen muistokseen, kunnes Hän palaa takaisin. Enpä tiedä, milloin olisinkaan aikaisemmin odottanut näin hartaasti, että Hän tulisi noutamaan omansa. Mutta siihen saakka kohtaamme Hänet siinä, missä kaksi tai kolme ovat koolla. Herra on siinä kirjaimellisesti kanssamme lupauksensa mukaan. Tämä ei tarkoita, että yksinäinen ihminen jäisi ilman huolenpitoa. Ei toki! Yksinäisen ihmisen kanssa Herra viettää hiljaista ateriayhteyttä. Sen parempaa ateriaa ei ole olemassakaan kuin hetki Herran kanssa.

Perheen yhteinen rukoushetki on jotakin, jota tämä maailma totisesti tarvitsee. On hyvä pyytää apua kunkin tarpeisiin ja erityisesti kiittää kaikesta, mitä olemme saaneet. Mikään ei ole ihmisen elämässä itsestäänselvää. Ympärillä olevat, maailman tarjoamat tukipilarit romuttuvat yksi kerrallaan. Jos tarkkoja ollaan, eihän niitä ole oikeasti ollutkaan. On viisasta tarkastella, mihin jokainen meistä laittaa turvansa ja tulevaisuutensa. Ja jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, sanon itsekin aika ajoin ääneen: kuule taivas, kuule maa – minä luotan Herraan. Ääneen ilmoitettu on jollakin tavalla vakuuttava. Ajattelen aina Raamatun kertomaa esimerkkiä, kun Sana lähti liikkeelle. Tapahtui valtavia ihmetekoja, luomistekoja! Ihmisen puhe on ihmisen puhetta, mutta voihan sitä ihminenkin laittaa sanansa kaikkien kuultavaksi. Jos niin monessa puheen pulputuksessa, miksi ei myös elämän ja kuoleman kysymyksissä.