415

25.02.2025

PERHEPOTRETTI

Nimipäiviä ei meillä vietetä, vaikka juodaankin kaupankakku -kahvit ja kokoonnnutaan yhteen juttelemaan ja voimaantumaan toisistamme. Oli miten oli: tänään, sunnuntaina, on Tuijan päivä. Saan yleensä pari tekstiviestiä ja yhden kortin perheen halausten lisäksi. Ihana asia!

Tässä saumassa on kiva tarkastella vanhaa valokuvaa omasta lapsuuden perheestäni. Kuvan katseleminen on eräänlainen aikamatka: tähän on tultu. Samalla se kertoo biologiasta ja geeneistä. Isältä silmät, äidiltä sisin. Kyllä se on ollut varmaankin aina niin, vaikka menetin Pentti-isän jo kaksivuotiaana. Vanhojen valokuvien tenho on yhdistelmä katsomista ja kuvan koskettamista. Se tulee niin lähelle juttelemaan toisin kuin pilvipalvelun kätköissä piileskelevät sadat ja tuhannet otokset.

Odotan perhepotretin uutta tulemista! Kuvaan valmistauduttiin huolellisesti pukeutumista myöten. Kuvaaja ohjasi asentoa ja katsetta. Sano muikku! Hieno tapa uusillekin sukupolville. Monista tämän päivän kuvista puuttuu aina kuvaaja, se henkilö, joka taitojensa takia pyydetään kuvaamaan milloin missäkin perhetapahtumassa.

Voi sentään! Valokuvat ovat nyt turvallisuustae ja yksityisyysriski. Kasvojen tunnistamista julkisissa paikoissa ei juuri voi kohta ohittaa. Turvakameroiden nauhat ovat pian menneeen talven lumia. Ja selfiet sitten. Vaikka maailma ympärilläni kaatuisi, otan omakuvan, kun se kerran tuntuu välttämättömältä. Toisilleen vieraat ihmiset änkäytyvät poski poskea vasten kaverikuvaan, josta tuleva elämä ei voisi vähemmän kiinnostua – paitsi, jos jompi kumpi kuvattavista joskus osoittautuukin julkkikseksi tai rikolliseksi. Yhden kuvan avulla voi päästä sellaiseen seurapiiriin, josta haluaisi ulos ja äkkiä. No mutta sinähän poseerasit sen kanssa. Kuva kertoo totuuden, se valehtelee, koska sitä voi manipuloida. Milloin on sivistynyttä ottaa kuva? Ehkä Niinistön olisi voinut antaa pyyhkiä liikutuksen kyyneleensä. Hän tuskin voi kuitenkaan vaikuttaa asian tilaan tai laitaan. Uutiskuvan mahti on ihan omaa luokkaansa! Se lisää levikkiä ja kuvasta saatavia tuloja. Kuvattava on luvattoman usein riistaa, jonka puolesta kukaan ei taistele! Eipä onneksi yksikään lehti halunnut erottua joukosta arvelemalla, että onkohan Niinistö masentunut elämänvaihdoksestaan, kun kerran itki. Olemme niin vieraantuneita tunne-elämän käsittelystä, että tuiki tavalliset liikutuksetkin ovat ihmettä kerrakseen. Mutta kaiken tämän tietäen, katselen perhepotrettia suurta tyydytystä tuntien: kävin juurilla ja jatkan matkaa sen muhevalla kasvualustalla.