Katselet nyt kuvan kaatopaikkaprinsessaa. Tämä metalituoli kaikkine hienostuneine metalikoukeroineen löytyi sisareni matkaan ikiajoiksi hyljättynä, ruosteisena ja maalinsa menettäneenä. Istuinosalla ei voinut enää istua lahon ja rämän takia. Mutta mitäpä kaikkea voikaan tapahtua, jos joku näkee kauneuden kaiken päälle kasautuneen takaa! Uusi maalipinta ja kauniisti muotoiltu istuinosa. Ja niin oikein tuunattuna kaatopaikan kaino muuttui yleisön trendisilmiä hiveleväksi mustaksi kohtalottareksi. Mitähän meistä saisikaan kuoriutumaan, kun vain paikalle osuisi oikea tuunaaja – ei niin turhantarkka, mutta hyväsydäminen.

Tarvittiin pieni portti. Lasinen olisi ollut paras vaihtoehto, mutta hinta huikea. Mikä neuvoksi? Katseltiin Heikin kanssa piharakennuksen rimasälekasaa riippumielin! Heureka! Tehdään toisenlainen portti ja käytetään siihen kaikenpaksuisia poikkipuita niin kuin räsymatossa kuteita. Eikä tämä ole puutetta vaan Suomen kaunein koti opetuksia lainaten: mielenkiintoista tekstuuria! Ja niin portti sai vielä maalipinnan ja sopi kuin sopikin patiokalusteisiin ja tietysti varsinaiseen tarkoitukseensa: edes takaisin kulkemiseen. Miten se nyt olikaan? Ei pidä jäädä ongelmaan makaamaan. Ratkaisukeskeisyys on kova sana, vaikka käytettävissä on pelkästään sitä sun tätä.

Tavaroilla on olemus, ihmisillä sielu ja habitus. Oppilaat olivat aina innoissaan, kun tutkittiin oman nimen alkuperää ja tarkoitusta. Nomen est omen – nimi on enne ajatukset antoivat potkua tutkimystyölle! Käytin tietysti omaa nimeä esimerkkinä. Tuija – Liisa Irmeli! Tuija tarkoittaa elämänpuuta, kaikelle ja kaikille ravintoa ja suojaa antavaa turvapaikkaa. Liisa syntyy Elisabetista ja tarkoittaa, että Jumala on valani! Siis turvapaikka, jonka takaajana on Jumalan suurus ja valta. Entäs Irmeli sitten. Irmeli tarkoittaa suurta suurta ja mahtavaa! Kaikki aikaisempi merkittävyys tuplataan siis vielä Irmelin suuruudella ja mahtavuudella. Teillä on muuten merkittävä opettaja, eikö olekin. Jätin kertomatta sukunimeni salat ja vieläpä oikein hyvästä syystä. Suistomaa nimi jatkaa hyötyjä ja hyveitä. Se on paras sukunimi elämänpuulle. Jokien suistoalueet, deltat, antavat leivän miljoonille ihmisille. Hedelmällinen pohjaliete on siis oikein jatkojalostettuna oikein hyvä juttu. Mutta tyttönimeni Kankkunen olisi aiheuttanut luokassa naurunremakan. Sukunimihistoria osaa kertoa, että Kankkunen on savolaisen suursuvun nimi. Nimen alkuperä on vähän epäselvempi. Tiedetään, että kankku tarkoitti aikanaan viinantrokareitten peltikanisteria. Nykynuoriso pitää kuitenkin kankkua ahterin synonyyminä. Kankku on iso ahteri ja kankkunen on pieni ahteri. Ha haa, kumpi maikalla oikein on … No, tiukan paikan tullen olisin siirtänyt arvuuttelun hämäläisille urille. Neljännesmummoni ei koskaan sanonut, että se on se ihminen, joka kulkee lonkka oudossa asennossa. Ei, hänelle tämä tunnistamaton kulki aina pankko vinossa! Ja ehkä näin oltaisiin tultu opettajan alavartalon ihmeistä toisenlaisiin naurettavuuksiin. Onko sulla kuule aina känni, se kauhea kankkunen!

Jaa tämä sivu