Hankien keskellä mökkini seisoo … Se on yli-innokkaan puutarhurin merkki. Sain nimittäin mieheltäni lahjaksi pikkuruisen kasvihuoneen tomaatteja varten. Halusin sen koottavaksi heti, että se olisi valmiina ottamaan lämpimään syleilyynsä asiantuntijoiden kasvattavat taimet. Olen siis vain lenkki, ehkäpä juuri heikoin sellainen, tomaattien punastuvassa maailmassa. Siinä se kasvuhuone töröttää etupatiolla ohikulkijoiden ihmeteltävänä. Mutta meikäläinenpä ei kuulu siihen heimoon, joka miettii, että mitähän ne minusta ajattelevat! Ei jää saalis ampumatta, mikäli minusta ja innokkuudesta riippuu – ajattelivatpa mitä tahansa.
Mutta, jos kuulette juoruja, että niillä kuulkaa puhuvat vainajat … Se on totisinta totta! Isomummo kuuntelee päivät pääksytysten edesmenneiden, vanhojen saarnamiesten opetusta joko omista tai hengellisen radiokanavan äänitteistä. Joskus on, sanotaanko sitä, että friikkiä, kun vanha perhetuttu saarnaa synnin synniksi ja pelastuksen pelastukseksi. Siinä vaiheessa, kun tekisi mieli tehdä tarkentavia lisäkysymyksiä, muistuu mieleen, että eihän tässä ihan oikeasti ihminen vaan tekniikan ihmeet. Mutta epäselväksi ei jää Raamatun Sana eikä opetus. Ei ole laimennettua eikä sopivasti korvasyyhyyn sekoitettua – on sitä itseään, josta kohta taas taitaa tulla trendikästä, kun ihmisillä on pelko ja hätä. Rauhaa ei tuo mantrat, ei noitarummun päristys eikä maindfullnesin hienot skenaariot. Kun on nälkä, tarvitaan juurevaa ruisleipää eikä tivolin hattaroita!
Merkillinen aika kaiken kaikkiaan, enkä vielä lainkaan puhu päivän ikävistä tapahtumista. Hyvää on se, että ei ihan yksin ole heikunkeikun. Sisarellani on näet mökkirannassaan asiat toisenlaisella tolalla. Laituri on kuivalla maalla! Siinä voi ruokkia yhtä ymmällään olevia sorsia. Saunauimaan on taas mentävä ikävässä rantahöttösessä. Siksipä juuri nilkkaveteen ja vähän kauemmas laitettiin avuksi iilimatojen kauhu. Ikea on oikeassa: on ihanaa olla mökillä. Sisko uhrasi valtaisan Ikean maton ja läjäytti sen rantaveteen niin kuin meikäläinen räiskäleen pannulle. Ihan tavallinen juttu muuten, mutta matossa on varoiotus isoilla kirjaimilla: ei kestä vesipesua! Siellä se on kuitenkin lillunut rantavedessä toista vuotta eikä värinhäivääkään ole sekoittunut!
Jopa jotakin! Pääsen varsinaiseen asiaan vasta nyt. Hätäilen täällä, että hoksaavatko varmasti ottaa nyt kopin ukrainalaisten tietotaidosta. Maahan tulee joukottain asiansa osaavia ammattilaisia eikä paluu maan tasalle pommitettuun tienooseen ole heti odotettavissa. Varmasti löytyy ihmisiä tarkoin tarvittuun työhön hoito- ja hoiva-alalle ja monnen muuhun tehtävään. Oikea palkka oikeasta työstä! Ensin työpariksi oppimaan talon tavat ja kieltä, sitten jo itsenäiseen suorittamiseen ehkä pidennetyn perehdytyksen kautta.
Nyt on myös miljoonan taalan paikka opettaa nuorille yhteiskuntavastuuta. Ammatilliset oppijat voivat suorittaa ainakin yhden kurssin maataloustöissä ja metsäpuolella. Tämä apu alkutuottajille ei ole kuin oppilaitoksen halusta ja yrittäjän vastaanotosta kiinni. Vastaavalla tavalla suunnittelisin oppiaineiden välisen opintokokonaisuuden peruskoululaisille ja tietysti lukiolaisille. Marjat mukaan metsästä tai peltopalvelua. Tällaisena aikana pitää oppia satsaamaan siihen, mitä oikeasti tarvitaan: marjanviljelijän sato ei yksin kävele pakastimiin talviravinnoksi. On näet nimittäin niin, että koulun voi läpäistä tietämättä, miten päin peruna istutetaan vakoon. Samalla voi seikkaillakin: uskallatkos lähestyä lehmää ...
Jaa tämä sivu