Iloitsen arkiystävällisyydestä. Kaikilla muilla on mahdollisuuksia, mutta robottipalvelut jäävät omaan lukuunsa. Robottien rallatus ei muutu mukavammaksi vaikka ne yrittävät saada aikaan vaihtelua ja viihtymistä: paina yksi, paina kaksi tai kolme tai neljä ja alusta taas. Oli miten oli; ystävällisyysherätys kaikilla elämän osa-alueilla saa pyörät pyörimään.
Eräänä kesäpäivänä venerannan uimapoukamassa sain tuntea itseni kuningattareksi. Kunnan miehet olivat joukolla tulleet nurmenhoitotehtäviin. Kaukaa lähestyi uimareita leikatun ruohon tuoksu ja koneiden pörinä, kun miehet yhtenä rintamana kaikki omilla laitteillaan haastoivat vanhan ja vastakylvetyn. Jaaha: kohta ollaan miesten tiellä. Siksipä riensin vastaan tekemään joukon tarkentavia toimintaohjeita: siirrytäänkö nyt vai heti, nostanko tavaroitamme täynnä olevan penkin pois vai kauemmas … Tästä kuninkaallinen kokemus alkoi! Voi hyvä rouva; älkää vain häiriytykö työskentelystämme; pysymme täällä kauempana, että pöly ei haittaa teitä eikä melu; mitään ei tarvitse siirtää, haluamme, että voitte rauhassa nauttia uimaretkestänne! Miten siis sanotaan? Jos olisi kysytty, olisin vastannut, että lisää, paljon lisää tätä ystävällisyyttä ja yhteisymmärrystä. Kiitos miehet! Lopputulema oli kauttaaltaan hoidettu viheralue ja iloiset mielet.
Toisen ison kiitoksen halausrutistusten kanssa haluan lähettää Joroisten S-marketin tytöille ja lähiVarkauden Prisman henkilökunnalle. Ystävällinen tehvehdys, katsekontakti, miten voin auttaa, tervetuloa uudelleen ja hyvää päivänjatkoa … Pieni hetki, otan selvää, pahoittelen, että on päässyt loppumaan, kävisikö tämä vaihtoehdoksi … Ystävällisyyttä voi opettaa ja oppia, mutta vain aidon tavan voi aistia asiakaspalveluna, joka tuo asiakkaan yhä uudelleen samojen seinien sisään. Olen tosi ylpeä omista kaupoistani!
Kokonaan eri juttu on koti, jossa koneet päättävät liitoutua käyttäjäänsä vastaan. Eivät ne turhaa tilastoi, että vaarallisinta on viettää aikaa kotosalla. Päätin imuroida etupation. Ei pitäisi olla mahdollista, mutta niin vain kävi, että jalkaterä sujahti imurin kantokahvasta lävitse. Jalka kierttyi ruuville eri suuntaan, kun paksuhko kehoni päätti, että toinen ruuvaussuunta on edullisempi. Kolmas suunta oli ainut pelastuskeino jalan murtumiselta: piti vain uskaltaa heittäytyä nurmeen imurin yli, vaikka pudotus tuntui päätä huimaavalta. Kun sitten apilaa syljeskellen ja ähkien änkeydyin avustettuna ylös, voin vain vikistä tuhoja, jonka putkiosat olivat saaneet aikaa käsivarteen ja sääreen. Runneltu mummo! Tänään kerään rohkeutta tehdä vispattua marjapuuroa. Jos roiskeet ovat pitkin seiniä ja nutturantupsu vispilöiden ympärillä, teen lupauksen yrittää ajatella ja puhua kauniimmin kaikista niistä, jotka jankuttamatta auttavat minua arkipäivän askareissa joka ikinen päivä. No kultaseni, paas parahini vispaten niin komiasti kuin osaat, hyvä kaveri, kiva kaveri ...
Jaa tämä sivu