10.02.2024

ARKI NÄYTTÄÄ ARJELTA

Asunnottomuus on valtiovallan häpeätahra: kaikkea sitä mitä jahkailu ja komiteat voivatkin olla aikaan saamatta! Muutama tuhat asunnotonta ja heidän elämänsä inhimillistäminen on halukysymys, ei kustannuskysymys. Myönnän, että holtiton elämänmalli laittaa omat haasteensa järjestelyihin, mutta, mutta, joukossa on paljon niitä köyhiä, joita voisimme vallan maniosti auttaa elämässä eteen päin. Nostan hattua ja kosketan sydäntä Li Anderssonille, että hän antoi kasvonsa ja kylmän yön tämän asian takia. Kun opiskelijat voivat asua konttikodeissa, voivat varmasti asunnottomatkin. Ei tarvita kuin peruselämä, josta ponnistaa. Ei luksussisustusta eikä muutakaan sisustuslehtien trendejä. Puhtaus, lämpö ja turva ovat kaikkien perusoikeuksia. Miksi osaavat eivät tee tästä ihmisoikeuskysymystä ja perustuslakikysymystä myös! Tosiasia on tietysti tämä: jokaisen koti on siellä missä hänen rakkaansakin ovat. Mutta ajatukselta menee pohja pois, jos heistä osakaan istuu oksalla! Ei ollut sijaa majatalossa, mutta oli karjasuojassa. Halu neuvoo keinot ja konstit. Ja oma kokemus kasvattaa huolta ja halua toisten puolesta. Tätä tuskin tietävät ja muistavat ne, jotka kuuluvat päättäjiimme ja niihin 14 000 tuhannen keskituloisiin.

Stubbissa presidenttinä huolestuttaa se, että hän hyväosaisuudesta siirtyy suoraan laitoshoitoon. Kyllä presidentillä on linnaelämässään näkökyvyn kapenemisen vaara. Ja ellei ole yhtään kokemusta huono-osaisuudesta, ei tule miettineeksi klapien hintaa hirmupakkasilla. Heitto on ihan huomionarvoinen, sillä armeijakin harjoittelee halkojen varassa. Teltat lämmitetään paikallisilla puilla. Harha sekin, että rintamaolosuhteissa halkoja kannettaisiin sotilaille pätkittyinä ja pinottuina. Sitä tässä nyt yritän sanoa, että tästä näkökulmasta klapimotti kuuluu myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ja loput sisäpolitiikan sivistykseen.

Tällä viikolla meitä ovat ilahduttaneet ja ihastuttaneet penkkarit ja vanhojen iki-ihanat tanssit.

Omat muistot ovat 50 vuoden takaa vielä hyvässä muistissa. Sillä erotuksella, että vanhoina pukeuduimme vanhoihin asuihin historiasta muistuttamaan. Nyt vanhuus on muuttunut pukujuhlaksi – ja mikäpä siinä. Tanssiaisten hinta tosin hirvittää niiden puolesta, jotka kustantavat ne ja erityisesti niiden puolesta, joilla on vaikeuksia pysyä kustannusten mukana. Mutta ihana tilaisuus on joka tapauksessa! Elämässä on tosi vähän tilanteita, joihin on lupa tälläytyä oikein toden teolla. Se on mukava tunne katsojistakin, kun nuorista miehistä kuoriutuu gentlemanneja ja nuorista naisista ladyja. Saa siinä nuorikin ihmetellä peilikuvaansa farkkujen muuttuessa frakkiin: nuori mies ja mustat lasit ihan tosielämässä. Vaatetus tekee ihmeitä käytöksellekin. Nuori, joka mutisee collegehupun turvista, näyttää kasvonsa ja puhuu ylevästi vastaan tuleville vieraillekin. Hurraa!

Huomenna on jännäpäivä! Koska tänään on lauantai, oletan, että presidenttiehdokkaamme ovat säästyneet pahimmalta kansanhuvin toteuttamiselta. Kun enteilin kuntotestiä, päästiin puhumaan ainakin penkistä vedosta. On siis urheilutettukin ainakin puheissa. Pääasia, että kumpikaan ei vedä meitä nenästä. Mietin kuitenkin sitä, että levyraati nauhoitettiin sen varmistamiseksi, että ei päiväkään ilman presidenttipelleilyä. Eiväthän vain vielä ehdi toteuttaa pistettä iin päälle: presidentillinen naked attracktion! Hyvä ihme, että eivät huomanneet. Toinen ehdokkaista saa tunnetasolla kylmän kylvyn. Olisihan sitä kokemusta voinut antaa molemmille avantouinnin merkeissä.