Vanhuuden viisut ovat lapsuuden lauluja! Ukki-Rudolf soitti nojatuolissaan maniskaa tai itse tekemäänsä peltikitaraa: kas pilviä liki tiira kiitää, sen alla on koko kaunis maa … Myöhempään kokoelmaan kuuluu: katson sineen taivaan … taas sua pyynnöin vaivaan, johda kotiin mua! Ja sitten koko suvun hautajaislauluksi lukemattomia kertoja laulettu: olen kuullut on kaupunki tuolla … Suvun historia voi siis hyvin olla myös lauluhistoriaa. Hyvä näin! Taivasta kohti on taivallettu ja matkaa tehty. Perille päästään: niin on Jeesuksen perheväelle luvattu.

Johdatusta tarvitsevat kaikki – ja aivan erityisesti isättä kasvaneet tyttölapset. Itse kaksivuotiaana puoliorvoksi jääneenä etsin isää kaikista ihmissuhteista. Aikani etsittyäni havaitsin, että eipä löydy ei, muualta kuin Taivaasta Taivaan Isä. Ei petä eikä pelkää, kulkee aina rinnalla ja kertoo johdatuksessaan missä on tie mitä käydä. Vain Hän voi ehjätä ihmisen iki-ikävän ja sielun raamut ja naarmut.

Turvallinen syli! Turvallinen Taivassyli! Olen saanut taivaslahjaksi hellittämättömän lapsen uskon. Kuljen Isäni kanssa käsi kädessä joka päivä. Siinä olen oppinut luottamaan ja tietämään, että Jumalaltani saa jatkuvasti pyytää, kärttääkin ihan niin kuin pieni tekisi maalliselle isälleen vaikkapa lelukaupassa. Tiedän, että uljaat uskovat sanovat, että ei näin saa tehdä, kun nyt kerron. Mutta teinpä niinkin. Tätä voisi kuvailla taivaslapsen itkupotkuraivariksi! Minulla oli terveysongelma, jonka tilasta ja lääkityksestä oli tiedonpuutetta ja niitä seuranneita pelkoja. Aikani juttelin Isälleni ja kyselin. Kun ei selkeää vastausta kuulunut, ikään kuin kimpaannuin ja sanoin Hänelle: sovitaanko nyt Herra näin. Antaisitko minulle sormipaikan Sanastasi, että pääsen tästä tuskasta! Avasin siis Raamatun umpimähkään ja tökkäsin silmät kiinni sormen jonkun siihen osuvan tekstin paikalle. Ja Isä vastasi minulle! Jesajasta 41: … tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat (siis tällä kertaa sairaudet ja taudit ja vaivat ja tietämättömyys, miten toimia). Minä olen Herra, sinun Jumalasi ja sanon sinulle: älä pelkää, Minä autan sinua! Jumala on yhtä kuin Hänen Sanansa. Kiitos Isä, että aina vaan jaksat kärsiä omiasi. Ihanaa, että Jumala itse määrittelee, miten Hänen kanssaan saa ja voi keskustella – eivät ihmiset. Isä vastaa aina lapsensa vilpittömiin avunpyyntöihin yhtä innokkaasti kuin Hän ilahtuu kiitoksestamme!

Jaa tämä sivu