22.02.2023
TRANSTRANSSI!
Nyt taitaa alkaa aurinko paistaa paukkupakkasillakin muualtakin kuin keltaisesta ruusupuskasta! Ajattelen sataprosenttisesti näin. Kaikki, minkä Jumala on luonut on ehdottomasti kaunista ja hyvää. Tähän ajatuskaareen kuuluvat kaikki enemmistöt ja vähemmistöt, ehdottomasti ja poikkeuksetta. Jokainen on syntyessään saanut, ei valinnut, ne kortit, joilla pelataan. Luojan kanssa korttien käytössä käy aina hyvin. Ihminen itse voi yrittää muuttaa sääntöjä mieleisekseen, jopa bluffata. Syntyy sekaannusta ja seuraamuksia.
Translaki ja siihen liittyvä keskustelu on esillä kuin uutismantra, jatkuvasti. Minusta kaikkien Luojan luomien tulisi saada elää omina itsenään kaikilla niillä oikeuksilla ja velvollisuuksilla, jotka katsotaan kuuluvan ihmisille. Jos joltakin osin ihmisen persoonaa ryhdytään käyttämään kauppatavarana – alkaa ihmiskauppa hyvässä tai pahassa, kauniissa tai naurettavassa.
Kansanedustajaehdokkaana on nyt 47 vuotias transkolmekymppinen: iätön ja sukupuoleton ihminen. Hän tuntee itsensä 35 vuotiaaksi, ei syntymäajan antaman iän oloiseksi. Miten on? Voimmeko väittää hänen valehtelevan ja poistaa vaaliluettelosta. Kansanedustuslaitos on niin merkittävä ja arvokas instituutio, että sinne ei mennä tunteiden vaan tosiasioiden puitteissa. Vai voidaanko tunteet ja ehdokkaan oma tahto hyväksyä ja antaa äänestäjien päättää asian oikeudellisuudesta ja ehdokkaan luotettavuudesta.
Vakava asia! Vaikka täytyyhän siitä jotakin iloakin voida reväistä. Innostuin asiasta! Jos ehdokas voi yhä edelleen vilpillisen iän myötä olla ehdokkaana – voin itsekin muuttaa elämääni trans-etuliitteellä. Jos määrittelen itseni transvelattomaksi, kuinka paljon saan olla maksamatta takaisin.
Entäpä jos tunnen itseni transkauniiksi, voisiko elämänmittainen toive olla Elisabeth Taylorin näköinen vielä toteutua. Miten mensan taulukot suhtautuvat, jos haluan tuntea itseni translahjakkaaksi ja transluovaksi. Voinko siis vielä saada taloudellista nostetta tuovan arvotehtävän jossakin hallituksessa. Hei hulinaa ja mummon päätä seinään. Kaikki ei siis olekaan miltä näyttää!
Tällä elämänkokemuksella tiedän peruuttamattomasti, että kun suku sanoo minun olevan vanhan kansakoulunopettaja Aino-tädin näköinen, mitä todennäköisemmin olen juuri sitä omista haaveista huolimatta. Velkaa on ja älliä keskiverrosti – mutta toivotaan, transtoivotaan!