491

20.06.2024

SYLISSÄ

Tämän juhannuksen tervehdyksissäni on kuva kauneimmasta, mitä tiedän! Sylillinen luonnonkukkia pihapientareelta. Onneksi niitä saa hyvällä omallatunnolla poimia, kunhan ei raasta juurineen. Pation puutarhakukat kalpenevat luonnonkukkien rinnalla, vaikka tosi komeita ovatkin. Ehkäpä tässä onkin juuri se ennallistamisen itu. Luojan luomaa ei voi päihittää eikä korvata. Kauneus on kuin suuri ja lämmin syli, johon ihmisen sielu asettuu seestymään. Jumalan syliin istahtaminen hoitaa ihan eri mittaluokassa. Sillä siitähän tässä myös on kysymys. Kun etsitään Jumalaa, Kaikkivaltiasta Luojaa, kehottaa Sanakin katsomaan luomistyötä: kuka muu olisi kyennyt samaan. Ei kukaan, koska emme vielä ole edes nähneet kaikkea!

Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt luonnon helmassa, siinä turvallisessa sylissä, jossa soisin kaikkien lasten voivan viivähtää. Iltanuotiota rantakalliolla on vaikea kuvata – se pitäisi saada kokea. Yöuni teltassa tuulen huminassa tuutii merkillisellä tavalla. Yksinkertainen räiskäle tai savukalan kappale kädessä on juhlien juhlaa … Metsä kuiskailee meille tuttuja ja turvallisia. On hyvä vain olla! 

Iltanuotiolla on kerrottu suvun tarinoita ja monia muitakin juttuja, hassuja ja koskettavia. Ellet löydä mistään itikan ininää korvaasi, keskustele toisten ja tekoälyn kanssa. Jos kuitenkin on pakko puhelimella piipahtaa tai todella viettää aikaa – tehdään se tänä juhannuksena yhteisöllisesti. Tehtiin testi. Kysyttiin tekoälyltä, mitä merkitsee murresana väpelö. Tiedättehän, sellainen toistaitoinen, joka ei saa mitään aikaiseksi. Tekoäly hallusinoi ja kertoi, että väpelö on sotilasarvo ja merkitsee vääpeliä. Kun korjasimme sen selostusta, tarkensi tekoäly, että väpelö merkitsee väpelöä vääpeliä! Kyllä tällä leikillä naurun saa aikaiseksi ainakin siinä tapauksessa, että sataa.