513
12.08.2024
EMOTIONAALISESTI OUTO
Kultapallojen sinnikkyyttä on pidettävä peräti huvittavana. Tänä vuonna ne päättivät osallistua pyytämättä kodin sisustukseen. Ne huomasivat, että tehostevärinä käytetty keltainen on mitä suurin mahdollisuus juuri heille – keltaisille kultapalloille. Kukat kurkottivat niin korkealle aidan takaa, että pääsivät värisuoraan koristetyynyistä omaan loistoonsa asti. Ihan kuin olisivat tienneet, että tässäpä on mahdollisuus päästä esille, mutta myös ilahduttaa. Hieno juttu!
Olemme kasvattaneet emotionaalisesti oudon sukupolven, ehkä useammankin. Mantranamme on ollut sana masennus jo siinä määrin, että nuori, joka ei vielä tunne olevansa masentunut – on yhteisössään pian emotionaalisesti outo. Vieläkö sekin on nähtävä, että ihan tosissamme väitämme, että nuori, joka ei tunnista omaa masennustaan on hoidon tarpeessa – tunneälyltään nollassa tai pakkasen puolella. Aikuiset ovat keksineet ikiaikaisen masennuksen päästäkseen kasvatus- ja hoitovastuun tuottamasta epämukavuusalueesta. Väitän, että nuoremme ovat kuta kuinkin yhtä terveitä kuin kaikkina muinakin sukupolvina. Olemme joko tahallisesti tai tahattomasti unohtaneet masennusta edeltävät sanat: suru ja murhe, tuska ja paha olo. Ne eivät ole masennusta, vaan ihmisen tavallisia tunteita ajasta ikuisuuteen asti. Edes Jumalan omille ei ole luvattu elämää ilman kärsimystä. Leipä on hankittava otsa hiessä ja monta on ihmisellä huolta ja paljon kärsittävää - mutta Jumala pelastaa hänet niistä kaikista. Jopa niin, että toteamme, että kärsimys itse ei jalosta ihmistä, mutta sen aikaansaama kasvukokemus auttaa tavattoman paljon. Tiedän kokemuksesta, mitä tarkoittaa, kun mieleen koskee. Tästä syystä voin todeta, että ihminen, joka kärsii päänsärystä, ei välttämättä kärsi migreenistä – vaikka niin monesti asian ilmaisisimmekin.
Olen oppinut siihen, että niillä korteilla pelataan, jotka kulloinkin jaetaan. Ja, että tuleen ei ole tarkoitus jäädä makaamaan. Silloinkin, kun koskee – ja juuri silloin on tarkasteltava elämää sen ilo- ja varjopuolelta. Kaikki ei ole yhtä aikaa väärin ja pielessä. Aina on onnen ja ilon oljenkorsi, kun sen viitsii etsiä. Ja sanonpa vain, että kun on mieli tehnyt pamauttaa hanskat tiskiin – olen aikuisena kaivanut esiin vevollisuuden ja sitten sen pienen ilkikurisen veijarin, joka sanoo, että ethän voi tietää huomisesta – jospa se toisi tullessaan uutta ja voimaannuttavaa. Jättäisinkö mahdollisuuden käyttämättä. Elämän lotossa on sama juju: jospa sittenkin. Ja lopulta huomaa mielenmurheen menneen ja uuden tulleen tilalle. Sellaista on elämä!
Jospa nyt tiedotusvälineetkin alkaisivat toistaa ihan uutta mantraa anteeksiannosta. Me elämme oikean ja monesti myös väärän syyllisyyden varjossa. Syyllisyys raskauttaa ja tekee elämästä temppuilua, jolla yritämme tukahduttaa syyllistävät ajatukset. Ei onnistu. Syyllisyydestä päästään vain anteeksiannon avulla. Anteeksianto on sidottu ihmisen omaan anteeksiantamiseen. Meillä ei ole hyvän elämän näkökulmasta lupa maksaa samalla mitalla eikä hankkiutua koston ajatuksiin ja tekoitin. Meidän on annettava anteeksi, jotta saisimme itse anteeksi sekä Jumalalta että lähimmäiseltä. Pesäpallomailaan tarttuminen on helpompaa, vaan ei tuloksellisempaa. Päinvastoin, mailalla muotoiltu lähimmäinen ja hänen vammansa kasvattavat syyllisyyden taakka sekä rangaistuksen raskasta kantamista.
Tästä näin kultapalloilemaan tällä kertaa! Kun tuntuu, että minä niin mieleni pahoitin – käsitellään juttu saman tien. Olet ihan pöpelikössä, jos alat jauhaa siitä, miten masentunut olet, kun se ja se teki ja sanoi sitä ja tätä. Valitse oikaista selkä! Ei se välttämättä ole oikeassa, joka kovimmin pilkkaa. Omaa hätäänsä huutaa. Kysy itseltäsi, missäs nyt mennään kuomaseni. Kun jaksat, kysy myös kimppuun hyökänneeltä. Vastauksia on ihan yhtä paljon kuin syitä ja seurauksia. Sinulla on valitsemisen valta. Eikä haukusta syntynyt haava kaiken ikää kestä – jos itse päätät antaa anteeksi ja unohtaa koko jutun! Jos äitini, nykyinen isomummo saisi sanoittaa asian, kuulostaisi se tältä: ystävällinen potku persuksiin itsellesi ja sille toisellekin sitten aikanaan; ja muista, että kolhun kohdalta kovempi – vastaisuuden varalle.