Repaleisen ja kovin kuluneen muistikirjani kannessa on sisareni lähettämä kortti: hyvä ystävä on kuin kunnon rintaliivit; lähellä sydäntä ja aina tukena. Ihana muistutus! Ja onhan kai teilläkin tällainen kehon ulkopuolinen apuväline: muistiinpanokirja vanhanaikaisittain, idea- ja ajatus- tai inspiraatiokirja, muistitikku, jolla vanhoja muistaa, tai korppu, jota meikäkäinen osaa kastaa vain teehen. Välttämätön väline joka tapauksessa, kuin Ressun rätti, jota ilman tavallinen arki ei pääse tulemaan tärkeäksi!

Olen seurannut aluevaaliasiaa ja sotesähläystä sydämeni kyllyydestä. Keskustellaan asiasta, josta kukaan ei tunnu tietävän, mitä oikeastaan on tapahtumassa. Sen verran on saatu julkisuuteen, että isot puolueet ovat jo ottamassa soterahasta omiin tarkoituksiinsa sievoiset viipaleet, vaikka vielä ei ole yhtään asiaan kuuluvaa kokousta pidetty. Näyttää siltä, että kakusta on kaikkine kokouskorvauksineen niin paljon jakajia ja ottajia, että eipä siitä potilaita enää paljon hoidetakaan.

NO, ja hoidosta on jo nyt montaa mieltä. Älä arvioi kirjoittajaa väärin! Arvostan lääkärien ja hoitohenkilökunnan työtä niin paljon, että nostaisin roimasti jälkimmäisten palkkaa ja ensimmäisten työtaakka vähentäisin niin, että voivat tehdä hoitopäätökset selväjärkisenä päivystyksenkin jälkeen. Valtion ja virastojen sotea pykälineen päivineen arvostelen sitä vastoin roimasti! Miten meitä hoidetaan tulevaisuudessa, kun potilaslähtöinen hoito on jo tämän päivän menetelmin lähes saavuttamattomissa. Ei potilasta hoideta parhain mahdollisin menetelmin ja lääkkein – vaan ensisijaisesti käypähoitosuositusten mukaan. Otan esimerkin itsestäni. Mielestäni en ole ali- enkä ylipainoinen vaan varsin tasapainoinen, mutta niin vain pätkähti 2-tyypin diabetes. Siitä hoitoa saamaan. Kävi kurjasti. Minulle ei löytynyt mahdollista lääkitystä käypähoito-ohjeista! Sain valita seuraavasti: haluanko, että sivuvaikutuksena on sietämätön ripuli, vai kasvojen turpoaminen, vai ihon ja silmien kellastuminen tai viimeiseksi hirvittävä kutina. Istun siinä neuvottomana ja turhautunut lääkäri ärjäisi, että te olette lääkevastainen. Sopertelin, että enhän minä, lääkettähän tässä olen hakemassa, mutta kehoni ei ole yhteistyökykyinen. Erityisosaajalle siis! Erikoislääkäri kirjoitti tuosta noin sapivat lääkkeeet ja elämä muuttui yöstä päiväksi. Kelalle kirjoitettiin erityistarpeeni kaikkine perusteluineen. Saan kyllä ostaa lääkettä, mutta kela ei korvaa! Miksi! Siksi, että olen liian terve heidän pumaskoidensa mukaan ja liian sairas voidakseni elää niillä vaihtoehdoilla, jotka rahan ja hyvinvoinnin jakajat jättävät valinnan vaihtoehdoiksi. Ylimmät sotepäättäjät ajattelevat vain rahaa, eivät ensisijaisesti vaikuttavaa hoitoa! Se on tietysti ymmärrettävää, mutta kuinka paljon tulee tuhlausta siitä, että potilaan on ensin juostava kujanjuoksu läpi kaikkien halpojen hoitojen, jotka sittenkään eivät osoittaudu apua tuoviksi hoidoiksi. Lääkäri kyllä voi ohittaa käypähoitosuositukset hyvin perusteltuina – mutta kuka lääkäri haluaa kalliisti hoitavan mainetta ja ja jatkuvaa tarkkailua ja haukkuja tuhlaamisesta. Kaikkein sinnikkäin potilaan puolia pitävä lääkäri voi jossain vaiheessa osoittautua lääkärilupaa vailla olevaksi lääkäriksi! Että tästä vain äänestämään. Kolmatta viikkoa kestäneen flunssan kourissa ajateltiin, että jospa ottaisivat tulehdusarvot ja kuuntelisivat keuhkot. Puhelimessa sanottiin, että kuulkaa, teidän pitää ensin yskiä kahdeksan viikkoa ja sitten mietitään! Kun ei odota paljon ei petykään pahasti. Jos ette ole kuulleet, sanovat, että perushoidosta pitää tehdä vaikuttavampaa ja erityislääkärille ei voi päästä oikeastaan koskaan; korkeintaa paperikonsultaatioon potilasta katsomatta. Kyllä nyt on niin, että tulevaisuudessa tarvitsen vielä enemmän Jumalan terveydenhoitoa. Ja Häneltä saatua taloudellista huolenpitoa, että joka kuukausi riittää raha korvaamattomiin lääkkeisiin.Apteekissa aina purskahtavat itkuun ja kyselevät, että kerätäänkö kolehti …

Jaa tämä sivu