Opportunismi on aikamme ohittamaton ja kitkeytymätön ilmiö. Käytös on tarttunut jo kasveihinkin. Tänä kesänä olen oppinut, että on hyviä ja pahoja opportunisteja. Maitohorsmat, jotka huomasivat tilaisuutensa koittaneet, kasvavat puun kanssa kimppuna samasta asvaltin aukosta. Komea näky eikä haittaa yhtään ketään, vaikka kutsumattomia vieraita ovatkin. Ehdottomasti kategoriasta hyvä opportunisti! Mutta valkojuuri, joka tunkee olemuksensa pation lautojen raosta keskelle katselualuetta – ehdottomasti paha opportunisti! No, kaikesta huolimatta oman onnen onginta moraalista välittämättä ja lupaa kysymättä on arveluttava asia. Horsmat rehottivat röyhkeästi, mutta samalla viehkeästi – olkoon menneeksi. Valkojuuri on yhdellä nyppäyksellä irti ja poissa ainakin pariksi päiväksi. Siinä kaikki, vaikka pakostakin jää mieltä mietityttämään, että kyllä joillakin on otsaa … Minäitet matkalla maineeseen! Jo vain; kun mursutkin osaavat kertoa, että kovin on kiivas, mutta lyhyt ihmisten ja informaation mielenkiinto yrittänyttä kohtaan. Valokeilassa tänään, vankilassa tai vähäpätöisyydessä jo huomenissa. Siinäpä se; opportunisti ei ajattele etukäteen, että kannattaako ja kestävääkö – on vain pakko painaa ja yrittää!
Ilmankos on stressiä ja painetta ja kiristystä monenmoista! Tiedän tarkalleen, miltä tuntuu, kun on kireä pipo ja epämääräisesti leluja. Päänahka kivettyi kirjaimellisesti! Mitäs teet: jämähtänyt karvatuppi voi katkaista hiuksen ja seurauksena on ei toivottu sulkasato. Kipu on mainittava ja liikkumattomuus ahdistava. No, magnesiumia ääniaukkoon ja varovaista hierontaa, hyvin varovaista. Mutta sitten tuli takaisinmaksun aika monista nauruista villasukkanukkujien suhteen. Itse nukuin näet villahuivi päälaella ja lämminvesipullo kainalossa. Saattoipa Heikki kerrankin sanoa vastaansanomatta, että heräsin tässä vasta mummon vierestä! Ha ha haa! Vähän särkylääkettä ja relaksanttia – ja niinpä voin jo vetää otsatukan silmien peitteeksi. Osasivat kertoa, että pienikin purennan muutos voi näkyä kireänä pipona. Vai pieni!
En kadehdi Keski-Euroopan hirmuhelteitä, vaikka uimakelejä lapsille toivoisinkin. Suomessa on niin tavattoman lyhyt auringon tankkausaika! Mutta ennakoiva ajattelija olen ilman muuta. Pikkukoululaisena piti kuvailla eri kuukausien ominaispiirteitä. Äiti suuttui kamalasti, kun kirjoitin, että heinäkuussa ei ole enää lunta. Turhat nuhteet. Nyt voi jo hyvällä syyllä kirjoittaa, että heinäkuussa voi huonolla tuurilla olla hyvinkin lunta! Niin että eteen päin ystävät, sanoi mummo heinäkuun hangilla!
Jaa tämä sivu