10.01.2024

VARPAITA PALELTAA

Kohta alkaa uusi pakkasralli. Mutta minullapa on aina pullo yöpöydän kaapissa. Salakatselmus torkkupeitonkin alle paljastaa, että ei ole lämminvesipullon voittanutta. Varpaat lämpenevät ja keho rentoutuu. Uskokaa tai älkää – mutta pullostani en luovu!

Tänä vuonna olen alkanut oikein opiskella huolten kuuntelemista. Itse ainakin olen sortunut tähän. Kun huolten rasittama alkaa purkaa paineitaan, ihan liian usein tulee todettua, että älä kuule ole milläsikään, kun minulle sitä ja tätä. Kun pitäisi vain kuunnella, omat kohtalonkokemukset tukkivat toiselta mahdollisuuden keventää kuormaa ja päästä tunnetilaan, että olen tullut kuulluksi. Huolet lisääntyvät joka paikassa. Kuuntelemisen taito on kunniassaan. Eikä huoltenpurkaja välttämättä edes odota, että nyt saan tuhannen taalan toimintavaihtoehtoja. Niinpä, meitä onkin yksinkertaisesti kehotettu kantamaan toistemme kuormia – ei välttämättä ratkaisemaan niitä. Itsekin olen tullut syrjään heitetyksi ja ohitetuksi, kun auttajan kokemukset ovat olleet niin mahdottoman paljon kovemmat ja raskaammat. Ja onpa käynyt niinkin, että apua tarvitessani olen päätynyt lohduttajan asemaan ja jäänyt kuormineni ihan yksin. Kuuleville korville on kova kysyntä. Ja lohdutukseksi molemmille osapuolille: ääneen sanottu asia on alku koko kokemuksen ratkaisemiselle! Ja onneksi useimmiten kertoja itse hoksaa ratkaisun omaan ongelmaansa!

Tympii, että Ranskan uudesta pääministeristä kerrottaessa sukupuolinen suuntautuneisuus otetaan kärkiotsikoihin. Kun itse olen tullut valituksi kohtuullisen tärkeisiinkin tehtäviin, eipä olisi tullut pieneen mieleenikään hyväksyä otsikkoa hurmaavasta pikku heterosta, joka aloittaa haastavat tehtävänsä tuota pikaa. Tolkkuuntukaa! Ei kai pääministeritason päättäjä ja vaikuttaja kuitenkaan alapäällään ajattele – vai mitä!

Ja kun kerran olen päässyt jakamaan kuormaa, jatkan näin, vaikka kuulen, että ihan sopimatonta.

En kuulu siihen ihmisjoukkoon, jotka kummastelevat, miksi esimerkiksi amerikkalaisissa kodeissa on niin monta toiletti-tilaa. Pitäisi olla Suomessakin! Lapsiperheissä yhden vessan taktiikkaa kärsitään ihan samalla tavalla kuin aikuistenkin keskuudessa. Mummo jumittaa, Heikki käy useammin ja itse tästä johtuen vain tosi tarpeessa pakottavassa tilanteessa. Jos Eu johonkin voisi vaikuttaa, niin päätökseen, että yli 70 neliön asuntoihin on pakko laittaa ainakin kaksi pönttöä. Näin voidaann rakentaa rauhaa, ainakin perherauhaa.