13.102023

NENÄSTÄ VAI HATUSTA

Elämme kurpitsakulttuurin aikaa! Hieno juttu, sillä kurpitsan kuoret ovat uusiutuva ja kierrätettävissä oleva taiteen raaka-aine. Kurpitsan liha muuntuu moneksi ja nykyään osataan käyttää siemenetkin. Kaunista ja makoisaa! Ja yhteisöllistä!

Kaiken tämän keskellä tuntuu kyllä, että on perjantai ja kolmastoista päivä. Itse asiassa en ole lainkaan taikauskoinen – joten ajattelen uusiksi. Perjantai merkitsee monille vapaan ajan alkamista ja kolmetoista on kristillisyydessä hyvä luku: eikö se voisikin kuvastaa 12 opetuslasta ja Jeesusta. Kumpaa tässä nyt uskoisi, tunteita vai tosiasioita?

Minulle on opetettu, että luopumusta seuraa antikristus. Luopumuksella tarkoitetaan Raamatun vesittämistä ja turhentamista viimeiseen tippaan. Kun se on saatu tehtyä, on antikristukselle tehty tie tulla ja mennä niin kuin haluaa. Ville Mäkipelto, tubettava teologi, Raamatun kirjoitusten tutkija ja tohtorismies on saanut sanansijaa julkisuudessa. Tosi sympaattinen tyyppi, joka tutkimuksillaan on jälleen kerran suuressa turhentajien joukossa lytännyt kristittyjen pyhän kirjan melko kirjaimellisesti. Varmasti raikas tutkija – silti vain yksi näkökulma mukanaan. Koska hän on mediaseksikäs ja valovoimainen persoona, ajatukset haastatteluineen otetaan mielellään julkisuuteen. Jos kuulemani pitää paikkansa, voin helposti jättää Raamatun omaan arvoonsa. Mitäpä tuosta, kirjallista mytologiaa! Kuka veti minua nenästä? Kuka tempaisi kirjoitukset hatusta?

Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että tiedän tutkimusten nostavan esiin myös Raamatun arvovaltaa tähdentäviä asioita. Kunpa voisimme vapaina omista lähtökohdistamme tutkia avoimin mielin! Miksi ajattelemme, että toisistaan osin poikkeavat kirjoitukset tekevät niistä epäluotettavan? Jos pari kolme tyyppiä kirjoittaisivat elämästäni kirjan – luulen yhden painottavan hulluutta, toisen luovuutta ja kolmannen kirjaimellisesti tapahtuneita tosiasioita. Jokainen kirjoitus olisi vajaa. Kolmen kirjoituksen kokoelma antaisi jonkinlaisen kuvan todellisuudesta ja kokonaisuudesta. Raamatun kirjoitukset ovat enemmän, koska niiden sanotaan syntyneen Pyhän Hengen inspiroimina. Tämän takia kirjoituksia voi turvallisesti tutkia vain saman Pyhän Hengen läsnäolossa ja viisaudessa. Pyhän Hengen ihminen saa silloin, kun hän ottaa elämäänsä Jeesuksen. Kirjoituksia ei siis voi tulkita pelkän tieteen menetelmin ja niiden valossa. Ja vielä. Olisi sopivan nöyrää sanoa, että tämän aineiston perusteella on sitä tai tätä. Kuka tietää, mitä vielä löytyy ja selviää. Miksi pitää valon sijaan vetää pimeyttä peliin. Minäpä sanon miksi. Moni huokaisisi helpotuksesta, jos voitaisiin aukottomasti todeta, että Raamattu on vain tarinoita ja legendoja. Silloin ei tarvitsisi tehdä tiliä tekemisistään eikä etsiä armoa. Ei olisi helvettiä eikä paratiisia … ei käskyjä eikä mitään epämiellyttäviä rajoituksia ja ohjeita. Tosin ei olisi myöskään tietoa Jumalan rauhasta, avusta ja tarkoituksesta! Keksiiköhän joku vedota Kalevalaan ja kertoa maailman syntyneen sotkan munasta!

Ihmisen mielen ja pahan sataprosenttisena tuntijana Jumala antoi tämän näkökulman: kokemusnäkökulman. Hän sanoo, että jos joku haluaa tulla Hänen tykönsä, Hän näyttää, onko tämä oppi Jumalasta. Jokaiselle näytetään – henkilökohtaisesti. Haaste on heitetty! Ulkopuolelle asettuen voi tulla vedetyksi hatusta tai nenästä. Eikö ketään ihmetytä, miksi kautta vuosisatojen joillekin on tullut intohimo ja päähänpinttymä karsia Jeesus Jumaluudesta. Jos he saisivat ihmiset uskomaan, että Jeesus oli pelkästään hieno opettaja ja profeetta – voisivat he Hänen Jumaluutensa turhentamalla tehdä tilaa maailman yhden yhteisesti hyväksytyn uskonnon syntymiselle.

Katselin yöllä valtavaa määrä sotilasajoneuvoja – kaikenlaisia ja kaiken kokoisia – ajamassa kukin sille määrättyyn kohteeseen. Kiire ja vauhti oli kova. Aamulla luin päivän Sanan Mooseksen kirjasta. Siinä Jumala lupasi, että jos pidätte Hänen käskynsä ja säädöksensä, saatte elää turvassa ja rauhassa. Maa antaa satonsa ajallaan ja kaikilla on kylliksi syötävää. Sanovat sitä syyn ja seurauksen laiksi!