476

22.05.2024

TUOKSUA TUOMIEN

Tiheään asutulla kaupunkialueella on aina lämpimämpää ja kuumempaa kuin muualla haja-asutusalueella. Niinpä kauppareissulla eteemme ilmestyi pitsipilvi: valtava tuomi täydessä kukassa ja loistossaan. Voisipa sukeltaa sekaan! Päässä alkoi laulaa: tuoksua tuomien, valkoisten kukkien …

Luonto ihan tuhlaa, kun se pistää parastaan; kolmasosakin olisi riittänyt ja saanut nenän notkolle ja silmät loistamaan. Harmi vain, että tämä komeus kestää hetkisen vain! Kun kukinta on ohi, muuttuu tuomi arkiseksi, varsin roskaavaksi puuksi. Mutta onpahan jokaiselle suotu se hetki, kun ei löydy toista samanlaista kirittämään. Tuomien täyteyttä vain kaikille kuin kauneuden halausta ja mielen hyvinvointia.

Sen puu kuitenki sai aikaiseksi, että tarkistin laulun sanat. Valitsin Olavi Virran iki-ihanan laulelman mandolinin säestyksellä. Tuli oma ukki mieleen ja maniskan mukaansatempaava sointi. Ja ne lapsuuden saunaillat mökkirannassa. Joskus laitettiin radiosta toivotut levyt, vaikka muuten oli tapana kuunnella kaislikon suhinaa ja lokkien kirkunaa. Norppakin puhisi mökin kalliorannassa kuin tervehtimässä veden maailmasta. Olipa nostalgista! Ja se laulun sanoma sitten. Se on ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Olavi laulaa rakkaudesta, joka on ajateltu loppumattomaksi onneksi. Mutta sitten: vuodet on vierineet ja hurmio haihtunut … mutta tuomi tuo mieleen tuon rakkauden aina vaan. Hetken huuma on varmasti ihana, mutta ei koskaan kestävä. Ylä- ja alamäissä kasvanut ja muotoutunut rakkaus on tukeva pohja, vaikka tuomia ei oltaisi yhdessä ihasteltu milloinkaan. Olisipa joku tuota tosiasiaa kertomassa silloin, kun oma pää käy täysillä sekokierroksilla.

Pakko lainata tähän appiukon viisautta. Kukkanen kuihtuu ja humala haihtuu, mutta tyhmä pää pysyy aina vaan. Tämä nousi mieleen, kun mietin pikasuhteita ja muodiksi tulleita orgioita laivoilla ja laskettelupaikoissa. Että ihan selvin päin mennään sekaan! Ja entä se seksiturismi sitten. Uskon, että eksoottista on, mutta vaara ja vaaralliset jälkiseuraamukset voivat maksaa loppuiän ongelmilla. Mihin unohtuu tosiasia, että toinen on rakastunut toiminnasta saatavaan rahaan, ei siihen ihmiseen, jota hän milloinkin palvelee omalla kehollaan. Matkailun avulla saatu mielistely ja liehittely pelittää niin kauan, kun rahaa riittää. Kun raha loppuu, jäät katuojaan turhana roskana, jota kukaan ei halua poimia. Pahimmassa tapauksessa lähtee henki tai ainakin sisäelimet. Että hyvää ja huojentavaa kesälomaa vain kaikille suven suloisuudessa. Järkeä ei kannata ottaa käteen – vaan pitää se tiukasti päässä!