tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!
Mitähän miettisi Konsta Pylkkänen maailmasta, jossa hyönteisillekin on hotellit! Koppakuoriainen voi valita talvikolon mitä moninaisimmista karikekokoelmista, kimalainenkin saattaa vaihtaa multapenkan villalla täytettyyn saviruukkuun – olisikohan vanhoilla talvisaappailla tai lampaanvillasukilla kysyntää …
Jos ilmastonmuutoksesta pitäisi keksiä jotakin hyvää – auttanee se ainakin asunnottomia niillä kolkilla, joissa lämpö lisääntyy. Kohta vietetään kai koronaturvallista asunnottomien yötä. Hienompi väki huokailee mielikuvaharjoituksiaan: jenkkisänky ja pellavapeti kalliolla paljaan taivaan alla Suomen Ladun tapaan. Mielikuvaharjoitus ei vie kuitenkaan niin pitkälle, että itikat tai rankkasade kastelisi nautiskelijoiden ainutlaatuisen yökokemuksen. Tahtoisinpa nähdä kultakutrin viereen käpertyneen karhun saman taivaan ja saman peiton alla! No, se mikä toiselle on karuakin karumpaa todellisuutta – on toiselle henkeäsalpaava uusi kokemus!
Kyllä hävettää, että vielä tänäkin päivänä meillä täällä Suomessakin on kodittomia! Etsivä nuorisotyö tekee arvokasta nuorten auttamista. Missä viipyy rakentava asunnottomien työ, joka hankkii kodin kaikille. Että ei kenenkään tarvitsisi mielistellä, että saisi yöpunkan ja suihkun kaverin kämpillä. Että ei siltojen ja metsien henkilöiden tarvitsisi kerätä kuivaa pahvia pediksi ja pressunriekaleita peitteeksi. Suomessa on tyhjiä asuntoja vaikka kuinka paljon, kohtaanto-ongelma tämäkin niin kuin työmarkkinoilla. Mutta kontteja riittää! Kontti ja kamina -projekti voisi tuoda avun ja katon kaikille niille, jotka haluavat olla luonnon helmassa poissa arvostelevilta katseilta. Samat kontit käyvät lisävarustein yksin tai useamman yhteenliittymänä yksinäiselle tai pienelle perheelle. Vain halu puuttuu, mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla.
Ehdotan uudenlaisia asuntomessuja. Kunta harjoittaa etsivää työtä ja kartoittaa kaikki kiinteistönsä, joista joku voisi tehdä kodin itselleen. Jos vaikkapa tyhjilleen jääneessä rivitalossa on kosteus- ja homejuttuja, kunta tekee purkutyön ja myy sitten kustannukset peittävällä huutokaupalla rakennuksen kuoret uudelleenlaiteltavaksi kodiksi. Sovitun rakennuskauden jälkeen pidetään messut ja esitellään työn tulokset. Kuntaan on saattanut tulla uutta vipinää, eikä raitilla näy rumia spreimaalilla töhrittyjä tyhjiä kiinteistöjä.
Tämän vuoden asuntomeissuilla on sauna, jossa istutaan löylyssä lepotuoleilla! Ette arvaa, mikä helpotus, kun meillä on tehty jo aikoja samalla tavalla. Enää ei tarvitse tunnustaa, että ei ole varaa uusiin tavallisiin lauteisiin – voi vain vilauttaa trendikkäitä polyrottinki-istuimia ja todeta, että hieno, hienompi juttu. Köyhyys ja yliaktiivinen pesänrakennusvietti, jota sisustukseksi kutsutaan, voi saada ihmeitä aikaan!
Opetusosio tulee tässä: ihmiselle annettuihin suuriin siunauksiin kuuluvat myös hyvät ja turvalliset naapurit. Kiva arjen lisä tietää, että tuossa vieressä asuu ihmisiä, jotka auttavat hädässä ja pulassa. Kiitä heistä ja vie leipomuspäivän lämpimäiset mennessäsi.
Koti se on päiväkotikin. Ja sukka on varpaiden koti! Isomummo kuivattaa tässä höyryllä loppusilauksen saaneita sukkia päiväkotilaisten varpaita varten. Aina joltakin puuttuu sukat tai sitten niitä ei alun alkaen ole ollutkaan … Ei tarvitse palauttaa -periaatteella isomummolta ei lopu mielekäs työ!