30.12.2023
NUPPU ON LUPAUS KUKASTA
ja silmu tiedottaa lehtien tulosta! Jumala tekee kaiken aikaa uutta – etkö sitä huomaa. Näin tapahtuu jokaisen elämässä, vaikka ymmärrämme lukea sen todellisuuden vasta, kun voimme tarkastella elämäämme jälkikäteen joskus pitkänkin ajan kuluessa. Silmu pullahtaa lehdeksi ja nuppu kukaksi vääjäämättä, vaikka tuskastumme tapahtumien hitauteen ja niiden omaan aikaansa toteuttaa maailmankaikkeuden yksityiskohtia. Elämämme on yksityiskohtien summa. Jos tulos jää plussan puolelle, iloitaan ja kiitetään siitä.
Vuosi vaihtuu! Sekin kuuluu elämäämme kerran vuodessa. Millaisia silmuja ja nuppuja sinulla lienee kukoistukseen puhkeamista odottamassa? Näiden päivien sanoja ovat ehdottomasti: lupaus ja odotus. Siunattua vuotta 2024 siis kaikille!
Jos jotakin yhteistä odotan tulevalta vuodelta, se on ehdottomasti tässä näin. Olemme ajautuneet maailmaan, jossa lapset kantavat liian suuria kuormia ja itkevät aikuisten aiheuttamia asioita. Mikä neuvoksi. Ei ainakaan tutuksi tulleet toimintatavat tutkia ja tulkita lasten leikkiä, jotta voisimme saada diagnoosin traumatisoitumisesta. Kun aikuinen ei kanna vastuutaan, tulevat asiat lastemme kannettaviksi. Liian moni lapsi joutuu elämään iloa ja huolettomuutta ihan vain leikisti!
Yle on näyttänyt toteen sen, että ellei ole pakko kantaa vastuuta tuloksen tekemisestä, jää tulos tekemättä. Ylehän saa meiltä kaikilta maksun veromarkkoina viihteen ja asiasisältöjen tuottamisesta. Kassa kilisee, vaikka tulosten arviota laskee moninkertaiset uusinnat kaikilla kanavilla. Merkittävin viimeaikainen vitsi lienee pierun painon laskentakaavan esitteleminen. Miksi pitää laskea sitä mitä ei metaanipäästön takia saa edes tehdä. Ja jotta kontrasti olisi täydellinen – Yle mainostaa itseään demokratian ylläpitämisellä ja sydämen sivistyksellä.
On toivonpilkahduksiakin. Uutisoitiin, että Suomessa nuoret miehet ovat kiinnostuneita uskonnollisuudesta. Olen ilon pilaaja, kun väitän, että se joutaisi romukoppaan, uskonnollisuus nimittäin. Sillä ei saada aikaan muuta kun uskonsotia. Vasta, kun nuori nostaa katseensa Taivasta kohti ja kysyy, mistä tulee minulle apu, ollaan asian ytimessä ja uskon nupun kohtaamisessa. Uskonnollisuus on korvattava elävän Jumalan kohtaamisella – sillä sieltä apu tulee jokaiselle etsijälle. Uskonnollisuus tuo kahleet tapakulttuurin ja tradition pakonomaisesta toteuttamisesta. Iloitsinkin siitä, että haastatelluksi tullut nuori mies piti henkilökohtaista rukousta tärkeämpänä kuin uskonnollisen toiminnan suorittamista ja ylläpitämistä.
Me emme elä pelkästään maallisten valvontakameroiden valokeilassa. Taivaastakin tarkkaillaan toimintaamme. Raamattu puhuu valtavasta todistajien pilvestä, pois nukkuneista pyhistä ja enkelimaailmasta, jotka katselevat kulkuamme ja valintojamme – ei ensisijaisesti arvostellen vaan kannustaen hyvään ja kauniiseen, ennen muuta pelastuksen tien valitsemiseen. Kun on oikealla tiellä, hyvät valinnat löytyvät varmemmin! Lohduttaudun tällä tosiasialla: Jumalan lapsen sanatonkin avunhuuto on kutsu ja lupaus Taivaallisen avun saapumiselle. Jospa vuosi 2024 voisi olla Taivasvuosi mahdollisimman monelle lähimmäiselle!