472

12.05.2024

ORVOKKINI TUMMASILMÄ

”Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni.

Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni.

Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin.

Vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin.

Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi.

Kannan kaunokukkaseni äidin armahaksi.

Hoivastasi hellimmästä, jonka sain mä sulta

• Luoja sua siunatkoon, armas äitikulta!”

Hyvää äitienpäivää kaikille maan äideille. Tänään on mahdollista kiittää siitä, että meillä on toisemme – perhe on koossa ja se pitää yhtä! Koko elämän maanpäällinen järjestys on siis siinä tarkoituksessa, että ihmisen on hyvä ellei paras mahdollinen ponnistaa arkiseen elämään. Koti on siellä, missä ovat rakkaat ihmiset!

Olenko ollut hyvä, tarpeeksi hyvä äidin tehtävässäni. Monenlaiset syyllisyydet ja todelliset ja kuvitellut hoitamatta jättämiset piinaavat joskus mieltä. Omalla äidilläni on tapana sanoa, että jokaisen sukupolven äidit tekevät aina parhaansa niissä olosuhteissa ja niillä voimavaroilla, jotka kulloinkin ovat sillä hetkellä käytettävissä. Monella tapaa tulee hyvä! Tämä on jokaisen äidin armoa itselleen ja toinen toistensa kanssa.

Äidin sydän ei lakkaa lyömästä: aina se kantaa huolta, aina se siunaa ja rakastaa parhaalla mahdollisella tavalla; aina se etsii suojaa omilleen maailman kylmissä tuulissa; milloin leijonaemona tai vain vähäisenä pikkulintuna se kurottaa Taivasta kohti – pidä Herra huolta, sillä Sinun kätesi ei ole liian lyhyt auttamaan eikä korva kuuro kuulemaan rakkaideni tarpeita tulla turvasyliin kaikkialla.