406

17.02.2024

HALKI POIKKI JA PINOON

Aloitan anekdoottimaisella tositapahtumalla! Lukion kakkosluokat ovat esiintyneet tansseissaan ja hankkineet kassaan kilisevää ihan oikeutetulla sisäänpääsymaksulla. Tällä kertaa maksullinen esitys ei ollut koululla vaan toisessa talossa. Kumppanukset tekivät matkaa esitykseen rollaattorit hangessa ahertaen. Kohti käveli nuorisojoukko. Kumppanukset ilahtuivat ja kysyivät nuorisolta, että tiedättekö te, missä täällä ovat ne vanhojen tanssit. Nuoret mulkoilivat kumppanuksia ja rollaattoreita pitkin nenän vartta: eikö noilla ressukoilla ole muuta tekemistä kuin mennä vanhojen tansseihin. Tilannekomiikka oli ihan paikallaan. Tanssiaisiin menevät kumppanukset olivat tikahtua nauruun ja nuorisolle jäi epäselväksi, kuka tanssii ja missä. Ennakkoasetelmat ajatuksissamme voivat antaa naurettavan tapahtuman, mutta mitä ne voivatkaan tehdä isoimmissa asioissa.

Sananlaskuissa sanotaan, että kielellä on vallassaan kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää! Niin tosi ja todelliseksi eletty toteamus. Tällä haavaa mietin Navalnyin kohtaloa. Demokratialle sanansa ja äänensä antanut mies poistui keskuudestamme vastustajansa eduksi. Onko Navalny oikeastaan aikamme marttyyri? Kielen oikeutettu hedelmä vei hänet ennenaikaiseen kuolemaan. Joskus siis syömme pakon sanelemana sitä, mitä emme ole ansainneet! Ajattelen myös sitä valtavaa tosiasiaa, että koko maailma ei voinut puolustaa yhtä ainokaista ihmistä Venäjän valtakoneistoa vastaan. Surullista! Opettavaista! Toisinajattelojoiden kohtaloon joutuvat myös monet lapset täysin ilman omaa syytään. Me kidutamme, tapamme ja kaltoinkohtelemme omia lapsiamme! Kuka sanoisi hyvän ja vaikuttavan sanan heidän puolestaan! Kuka korottaisi sankarillisen hätähuudon jokaisen kärsimyksen kohdalla. Suurin osa meistä, itseni mukaan lukien, vietämme aikamme kauhua päivitellen ja vain katsellen ja kuunnellen. No, Suomi nojaa Natoon koko painollaan. Trumpin sanat puolustusliitosta saavat mietteet tutisemaan. Nato ei ehkä olekaan se paikallaan pysyvä ihmeiden tekijä, jona sitä pidämme. Tähän lopputulokseen olemme päätyneet kuuntelemalla pelkästään sanoja ja niiden kuolemaa ja elämää kylväviä tarkoituksia ja vaikutuksia.

Suu suppuun ja veit sanat suustani! Sanalla miestä, sarvista härkää. Sanomattakin on selvää! Ei pelkästään sanoilla vaan myös teoilla. Suu kiinni, kun minulle puhutaan. Onpa meillä paljon sanottavaa sanomisesta. Mitäs sanot! Sana sanaa vastaan! Ja mitäs minä sanoin! Olen sanaton!