Kesä on ehtinyt jo täyttyä kaikenlaisista ihmeistä ja ihanuuksista! Parasta nuorison mielestä lienevät huvipuistot ja kalansaaliit. Ainakin yhtä merkityksellinen on ukin tekemä puumaja suuren kuusen sylissä kaikilta katseilta piilossa. Ja voitteko kuvitella? Siinä on läpinäkyvä katto niin kuin luksushotellien iglumajoituksissa. Kyllä kelpaa kelliä ja leikkiä! Eikä siinä kaikki: tikkaat korkeuksiin ovat ihan omat tekemät. Syötiin tupaantuliaispitsat ja taputettiin ukille. Kaikilla voi olla kuusi, mutta ei yhtä näppärää ukkia!
Rakastan avotulta! Siksipä yritän kaikin keinoin keksiä konstia saada elävää tulta pihapiiriin tarkoin vartioidulla taajama-alueella. Pihasoihtuja saa polttaa. Yhdistin ajatuksen siskollani olevaan ravaavaan takkaan, siis terästakkaan pyörillä. Laitoin sankkoon mursketta ja ison ulkotulen päälle. Toimii! On elävää tulta. Ja kaiken kukkuraksi ovat laittaneet soihtuun mansikan tuoksua. Tuoksu savuun yhdistettynä karkoittaa hyttyset yllättävän hyvin. Tein siis ravaavan sankon! Vai pitäisikö sankon ja vanhanajan kantoveden muistoksi ristiä laitos kantotuleksi.
Näin pitkään on pitänyt elää ennen kuin kuulin SOS-merkin oletetusta historiasta ja merkityksestä. Tietoni ovat tähän saakka liittyneet partioaikojen morsetusopintoihin. Morsemerkit yhdistettiin tavujen sisältämiin vokaaleihin: yksi vokaali on piste (ti) ja kaksi vokaalia samassa tavussa vastaa viivaa (taa). Hassut lausahdukset auttoivat muistamaan. Sos oli siis ”sokeri/ oi voi voi/ sokeri” eli ti ti ti taa taa taa ti ti ti ! Nykyisin mielenkiitoisempaa on aiheeseen liittyvät arviot merkin historiasta. Jos historia on niin kuin epäillään, on sos-merkki kansainvälisesti laajimmalle levinnyt – maailman tunnetuin rukous! Alkuperäksi arvellaan sanat: save our souls – pelasta sielumme tai save our ship -pelasta laivamme. Toinen arvelu on, että maailman käytetyin hätämerkki olisi huuto send our savior – lähetä pelastajamme.
Olen varma, että Taivaassa tunnetaan ja kuullaan tuo huuto! Ei siis tarvitse opetella erityistä rukouskieltä. Jos huudat Jumalalle, että SOS, täällä huutaa se ja se – viesti tulee vastaanotetuksi. Merkityksellistä on vain se, että ylipäätään huutaa apua ja tietysti se, kenelle huuto ensisijaisesti on tarkoitettu. No, Jumala on ainut, joka voi pelastaa sielun. Kehon elvyttämiseen riittävät usein sopivat ensiaputaidot. Ihminen ja hänen elävä sielunsa on yksiselitteisesti taivasavun varassa. Ja kyllä on aihetta huutaa. Mitäpä tuota kuvailemaan ja kertaamaan tämän maailmanajan kamaluuksia, jokainen ne jossakin määrin tietää ja tunnistaa. Eikä parempaa ole luvassa. Pidä siis huolta sielustasi tai aloita edes siitä, että hoidat sieluasi yhtä hyvin kuin ruumistasi. Siinä hommassa aloitat Taivasmatkan, matkan, jolle on luvattu apua määränpäähän pääsemiseksi. Ja SOS! Sielun pelastuminen on eri asia kuin sielullisuus. Sielullisuudessa vellotaan tunnetiloissa jopa niin pitkälle, että voidaan kävellä vaikka tulisilla hiilillä. Sielun pelastamisessa ei tarvita tunteita lainkaan. Tarvitaan vain Jeesus ja Hänen lupauksensa ikuisesta pelastumisesta kaikesta pahasta, siis myös itseaiheutetuista synneistä. SOS -täällä huutaa Tuija!
Ihmeitä ja ihanuuksia. Olin päiväunilla ja ennen silmäluomien lurpsahtamista katselin näkyä vihreästä kesästä. Kesken kaiken vihreyteen alkoi sataa valkeaa lunta. Jos tämä on totta jossakin vaiheessa kesää – on pakko kirjoittaa ihmeistä ja kamaluuksista.
Jaa tämä sivu