452

09.04.2024

MITÄ VÄLIÄ

Nuorten kiroilukaan ei tunnu niin tukalalta kuin monen käyttämä toteamus: mitä väliä. Se kertoo sellaisesta välinpitämättömyydestä, että lopulta haavoittuu myös nuori itse. Se kuvastaa kyvyttömyyttä samaistua toisen ihmisen asemaan. Tekisi mieli huutaa, että huppu pois päästä, nyt kuuntelet: tällä asialla on väliä, itse asiassa kaikilla asioilla on väliä! Onpa tosiaankin ammattikasvattajan työkalupakki: tiedänhän toki, että huutaminen menee kuuroille korville. Mutta kun oman mielen valtaa toivottomuus ja väsymys – ja pelko, että mihin nuoren tila vie, ellei siihen tule toppia ja selväjärkisyyttä ja vastuun ottamista. Siispä vanhemmat huutavat, opettajat huutavat, viranomaiset huutavat … Huutosakkia olemme kaikki. Aina kun katson tuota lahjaksi saatua lentäjänallea, mietin, miten nuoria voisi auttaa nousemaan siivilleen. Lentäjän termein: mistä löytyy se nostava, lämmin ilmavirtaus, se tintti – jonka avulla siipiä voi turvallisesti avata ja ponnahtaa ensilentoon.

Olisipa joku muu tie kuin pelkästään esimerkin tie! Jos haluamme lapsiemme parasta, joudumme tekemään töitä hartiavoimin niin kuin politiikoillakin on tapana sanoa. Meille vanhemmille ei jää sellaista suojaa, jossa voisimme ennakoida, milloin joudumme pois mukavuusalueeltamme. Nuoren tarpeet tulevat ja menevät ja me elämme iloja ja suruja, naurua ja raivoa niiden tahdissa omana elinkautisenamme. Perhe on yhtä ja suojarakenne, vaikka nuori olisi 50 vuotta ja vanhemmat lähempänä sataa. Juttu vain on niin. Olemme luulotelleet, että kun nuori on täysi-ikäinen, vastuumme kirpoaa kuin kahleet. Eivät kirpoa! Ihmiset ovat syntyneet yhteyteen toistensa kanssa. Välittäminen on elinehto. Joskus saa levätä ja välittää vain vähäsen. Useimmiten asioiden laatu vaatii kokonaista välittämisen viikkoa. Lapsi ja nuori eivät opi välittämään ellemme me aikuiset näytä, miten se temppu tehdään. Tässä kohtaa esimerkki ja sen matkiminen eivät eroa toisistaan. Kun itse välität ja viet paikkakuntasi kirpparille uudet kengät myymisen sijasta, lapsi kysyy, miksi et möisi niitä. Itse vastaisin, että tiedän jonkun odottavan ja tarvitsevan näitä, jonkun, joka ei tänä keväänä voi ostaa uusia itselleen. Asia jää hautumaan ja kohta lapsi jo kantaa kaapistaan jotakin ehjää ja puhdasta, jolla hänkin voisi ja saisi ilahduttaa toisia.

”Joka vaivaista armahtaa – lainaa Herralle! Ja Herra maksaa takaisin hänelle hänen hyvän tekonsa.”

Aika saattaa olla sinulle rahaa, mutta jos lainaat aikaasi lapsellesi, Herra maksaa takaisin takuuvarmasti. Saat huomata, että tekemättömät työt tulivatkin tehdyiksi ilman takkuja ja takaiskuja palkaksi siitä, että rakastit hetken lastasi, ei pelkästään sanoissa, vaan totisesti myös teoissa. Kannattaa välittää vaikka vain vähäsen! Kuuntelimme A-studion haastattelua, jossa nuoret kertoivat, mitä he itse asiassa tarvitsevat vanhemmiltaan. Vastaus oli vapauttava. He tarvitsevat vanhempien läsnäoloa, tavoitettavissa olemista. Vanhemman tehtävä on loppuun asti olla perusturva ja tuulensuoja omalle jälkikasvulleen.