Ehei! Ei mikään risusavotta vaan päivän luomuläikkätesti. Vastaus on katsojan silmissä. Itse ihastelin kannon ja risujen laatimaa asetelmaa valtavan uroshirven päänä: suu ammollaan se siinä keikuttaa sarviaan jykevän niskan kannattelemana! Komea teos. Jos näet jotakin muuta, hyvä. Ellet keksi mitään – testin laatiat ainakin ovat huolissaan näköalattomuudestasi. Kyllä juurakkokin osaa, kun se saa turvallisesti omalla tavallaan ja ajallaan tehdä taidetta.
Twitter taitaa päätyä maailman rikkaimmalle miehelle. Raha on hyvä, mutta tieto ja tiedon levittäminen varsinaista valtaa! Ovat huolissaan monipoliasemasta ja siitä, että Musk aikoo antaa kaiken sanottavan ja sisällön tehdä julkista jälkeä kenestä ja mistä milloinkin. Minua taas huolestuttaa se joukko, joka haluaa kahlita informaatiota sen perusteella, mikä on oikeata, mikä väärää tietoa. Kuka sen tietää ja päättää. Nytkin arvostellaan, että median pitäisi saada sotarikossyyte yksipuolisesta ja väärästä tiedon levittämisestä Ukrainan sodan suhteen. Ja historia, siitä sitä vasta voikin opiskella. Monta ihmistä listittiin noitana tai yhteiskunnalle vaarallisena ihmisenä, kun uskalsivat väittää maapalloa pyöreäksi. Kun vallitseva yhteiskuntaryhmä sanoo, että maapallo on litteä, sopii uskoa, sitä se silloin on – tai katkeaa ura tai kaula. Samalla tavalla nytkin eletään. Se, joka voi, sanelee oikean ja väärän. Vasta aikojen saatossa nauretaan tai itketään väärille tulkinnoille! Ja keksitään syyt, miksi aihetta ja asiaa ei voinut jättää kypsästi kyseenalaistettavaksi.
Hirvenpäillä ei ole mitään yhteistä jengien kanssa, mutta siitä kuitenkin seuraavaksi. Ruotsi kamppailee nuorisojengien välisten kahakointien kanssa. Ja muuallakin samalla tavalla. Lasten ja nuorten kielteisestä ryhmittymisestä kasvavat aikuisten jengit liiveineen tai ilman – ja seuraamukset ovat yhtä kamalia tai enemmän. Siksipä asiantuntijat miettivät, miten moinen tapa ja suuntaus saataisiin suitsituksi. Päiväkodissa joku keksii, että et kuule tule tänne lapioinesi ellet heitä hiekkaa vastustajan ja punaämpärisen silmiin. Koulussa porukkaan ei pääse ellei kiroile, sylje ja piere sopimattomissa paikoissa, ensisijaisesti tunnilla. Aikuisempana otteet kovenevat siinä määrin, että lopulta säännöt menevät näin: kalterien taakse et kyllä pääse ellet ammu jotakuta hengiltä tai mukiloi ainakin kehnoon kuntoon. Ihan ihmetellä pitää, miksi ryhmäytyminen ei koskaan voi kehittyä kivojen asioiden äärelle. Jos et jätä kaveria pulaan, sinuakaan ei jätetä. Jos haluat mukaan moporalliin, menopelisi pitää olla asianmukaisessa kunnossa, ei viritetty. Tässä porukassa ei polteta eikä kännätä; iloa pidetään muuten ratkiriemuun asti! Mutta se varsinainen pointti! Jengiytymisen katkaiseminen alkaa hiekkalaatikolta, ei vasta kauppakeskuksista ja kadunkulmista. Eipä anneta väärien pelureiden harjoitella harhaan johtamista pienestä asti!
Joskus ystävyys ja yhteisymmärrys katkeaa siihen, että huomaa tulleensa hyväksikäytetyksi. Hoitajille on käynyt näin. Hoitajia ei palkittu koronataakan aikana eikä sen jälkeen. Jos palkintona on kortti, banaani tai olalle taputus – saadaan hävetä toistemmekin puolesta. Jos hoitajat olisivat saaneet asiallisen koronapalkkion, olisi nyt kokonaan toinen tilanne neuvotella palkoista. On se kumma, että velvollisuuksista puhutaan vain yhteen suuntaan. Hoitajien pitää … Hoidettujen ei tarvitse mitään nyt, kun ovat hoitonsa hoitajien selkänahkasta kiskoneet. Yhteiskunta näyttää huonoa esimerkkiä ja kantaa valintojensa seuraukset. Tai ehkäpä vain köyhät kyykistyvät, monilla päättäjillä on varaa hakea huolenpitoa vaikkapa naapurimaasta. Antakaa tavallisten kansalaisten kertoa, mistä säästetään. Kyllä löytyy ehdotuksia sotejohtajien palkkoja myöten! Ja tehkää nyt kansanedustajat kerrankin kunnian teko: kuukauden palkka hoitajien palkankorotuskassan pohjaksi! Edes kunnon ele, josta toiset voisivat innostua ja tulla mukaan. Ja kyllä se vain on niin kunnanisät ja -äidit: urheilusta, harrastuksista, jopa osasta sivistystä voi säästää silloin, kun on jonkun hengissä pysymisestä kyse! Johtajuus on rohkeaa priorisointia tiukassa tilanteessa. Ja kun kerran kunnan päättäjille ryhdyin puhumaan, sanonpa tämänkin. Kouluruoka on nyt inflaation ja hintojen nousun takia entistä välttämättömämpi osa perheiden elämää. Unohtakaa nyt hölinät ilmastosta ja kasvisruuasta ja antakaa lapsille varsinkin maanantaisin ja perjantaisin kunnon annos lihaa tai kalaa kaikkine tykötarpeineen. Kunta maksaa sairaskuluina pitkällä tähtäimellä pitkän pennin, jos lasten ravitsemuksesta ei pidetä huolta. Kodeissa turvaudutaan perunavelliin ja puuroon pakon sanelemana!
Jaa tämä sivu