498

11.07.2024

ELÄMÄNLANKA

Köynnösmäisestä elämänlangasta nousee vahva lapsuuden mielikuva ja tunnetila vanhasta ukkilasta. Rintamamiestalon koko avoin fasadi oli kasvin peitossa. Keväisin viritettiin langat lattiasta pitkälle seinään. Siinä elämänlanka sai loistaa niin kauniisti kuin vain osasi. Kasviseinä teki terassille vilpolan, jossa oli hyvä leikkiä.

Kasvina elämänlanka opettaa paljon! Rehevä ja runsaasti kukkiva! Hallittuna mitä ihanin ja tarkoituksenmukaisin kasvi. Jos elämänlanka pääsee rikkaruohottumaan ja kasvamaan mielin määrin miten sattuu – ajaudutaan kaaokseen. Kas elämänlanka ilman ohjausta etsii kyllä tukikepit, joita pitkin sen kiemurainen kuristusote alustastaan saa sotkellusta aikaan. Yritäpä irroittaa villiintynyt elämänlanka vaikkapa keisarinliljan rungosta. Kyllä siinä käy niin, että osa elämänlangasta katkeaa. Ja lilja murskaantuu lähes varmasti!

Elämänlangan sitkeys on esimerkillistä. Se on kehittänyt ihan omanlaisensa filosofian siitä, miten ihminenkin toivoo parasta ja pelkää pahinta. Saavutetut edut, levinneisyys ja valta niille paikoille, joille lankaa ei ole tarkoitettukaan, saavat maistaa sen tungetteluun asti voimakkaaasta valtauksesta. Omalla pienellä patiolla olen tarttunut lankaan sen rihmoista: olen tutkinut sen villiintymisstrategiaa ja pakko-ohjannut kasvin selllaisiin uomiin, jotka katson kauneutta edistäväksi asiaksi. Juu! Patiolla mennään suomielokuvan malliin: vie sie, mie vikisen.

Elämänlanka vai punainen lanka vai molemmat yhtä aikaa! Meillä lanka tunkee joka paikkaan. Ja sotku ja selvitystyö on ilmeinen, kun Ilo-koira pääsee yllättämään isomummon kudinkorin. Miltähän elämä maistuisi, jos sen langat olisivat suoria ja vahvoja ja aina kiemurtamassa oikeea suuntaan. Sitä ihmetellessä!