575

12.11.2024

KULLATUT KEHYKSET – 19

Kiusaannun tästä tietoisuudesta! Maailma on täynnä ruokaa yltäkylläisyyteen asti, mutta sitä ei anneta kaikille. Globaalia nälkää matkii sama ilmiö, mutta pienemmässä tämän hetken mikrokoossa, kun olet notkuvien ruokahyllyjen keskellä kaupassa, vaan etpä saa, koska sinulla ei ole rahaa.Kylläisen on hyvä haastella nälkäisen asiasta kaikessa rauhassa! Saisipa jokainen yhden painajaisen: näyn ja tunteen siitä tilasta, kun ei ole mitään, mitä lapsen suuhun antaa.

Omalle tunnolleni on annettu huoli maailman nälkäisistä. En ole pelkästään päivitellyt. Olen myös yrittänyt vaikuttaa ja tehdä jotakin. Kiitosta en ole saanut milloinkaan. Hyvä niin, sillä jos maailma kiittäisi, jäisin ilman Jumalan varaamaa kiitosta. Olen varma, että se on parempi kuin prenikka rintaan tai kutsu itsenäisyyspäivän juhlaan.

Se, joka yrittää auttaa, joutuu monen tulen koettelemaksi. Minulle on sanottu, että etsin elämän tarkoitusta ja minuuttani hamuamalla avustustyötä. Sanoja oli kirkkoherran puoliso, joka kimpaaantui siitä, että en ottanut tehdäkseni munavoita seurakunnan johonkin kokoontumiseen. Ettäs uskalsin. En aio haukkua kaikkia niitä, jotka ovat syystä tai toisesta syyllistyneet tai suuttuneet innostani auttaa. Moni aikanaan aloitettu ja haukuttu työmenetelmä on nykyisin ihan normaalisti käytössä toivottavasti hyvin tuloksin. Luulenpa, että Kyösti Kakkosta kismittää. Ehdotin hänelle vuosia sitten, että suostuisiko tuumaan: asiakas ostaa jonkun ylimääräisen tuotteen ja antaa sen köyhille edelleen jaettavaksi. Tokmanni olisi huolehtinut vain kampanjan mainostamisesta; tavarathan olisivat valmiina ja sisään tulevat asiakkaat myös. Nyt tätä toimintaa hyödyntää ainakin Prisma ja lisää myyntiään ihan oikeutetusti.

Mitä suurempi auttamisprojekti sitä armottomampi arvostelu ja kapuloiden rattaisiin heittäminen. Vähän koskee kertoakin. Kerron siis pienemmästä ja humoristisesta. Keräsimme rahaa maailman nälkäisille lapsille ja evankeliumin levittämiseen Kalevi Lehtisen toimesta. Mietittiin, mitä voisimme siinä vaiheessa tehdä. Jumala puhui minulle unessa ja käski kerätä romukultaa. Tämä tapahtui vuosikymmeniä sitten. Silloin ei ollut järjestäytynyttä arvometalien kierrätystä. Sodan aikan oli kyllä kerätty vihkisormuksetkin. No neuvosta toimeen. Kultaa kyllä saatiin, mutta ei juuri sieltä, mistä olisi luullut olevan odotettavissa. Kristillisyyttä harrastavat kiersivät meidät kaukaa. Ei niitä uskalla pyytää iltakahville, kun ne ryöväävät kaiken kullan. Eikä sinne voi mennä, ainakaan koruihin sonnustautuneena. Kova kommunisti sitä vastoin tempaisi paksun kultaketjun kaulaltaan ja sanoi, että siitä vain.

Jos siis identiteettiään hakee ryhtymällä avustustyöhön, on pähkähullu. Ei siinä identiteetti kasva, vaan työn sieto kovissakin olosuhteissa. Olet väsynyt, joskus jopa turhautunut ja tulet haukutuksi ja nöyryytetyksi, jopa kohdelluksi laittomasti ja väärin. Se on hinta. Ja kyllä kismittää, että eniten päälle käyneet sitten tulevat ja vain pyytävät anteeksi. Jumalalle se riittää; sen pitää riittää siis itsellenikin.

Summa summarum! Nälkä ei lopu. Se näyttää vain lisääntyvän; koettaapa kolkutella jokus liiankin lähellä. Kun Jumala antaa työn, Hän jakaa myös työkalut ja voiman. Hän puhaltaa liekkiin silloin, kun se näyttää hiipuvan.

Auttajalle kaikki tulee Jumalalta. Ei siis kanneta huolta siitä, mihin pennosemme menevät, jos heitämme sen Pelastusarmeijan pataan. Lahjoittakaa Jumalalle. Hän pitää lahjastasi huolen. Ja lopulta Hän lupaa kaikille antajille: lähetä leipäsi vetten yli, ajan oloon saat sen takaisin. Ei tarvitse etsiä valtamerta. Lukuisat ihmiset antavat apunsa lähelle, vastarannalle.