29.01.2024
IHANA ARKI
Ryhdistäydyn ja sen teon saattelemana olen päättänyt, että arvostan arkea. Minulla on siis tästä eteen päin vain ihanaa arkea! Enkä puhu, jos suinkin muistan – tappavasta arjesta. Katsokaahan, sinä päivänä, kun huomaa, että arjen rutiinit syystä tai toisesta jäävät tekemättä, tunnelma muuttuu tyystin toisenlaiseksi. Enkä tarkoita kuoleman kopaisua enkä mitään muutakaan vallan järisyttävää – moni asia voi vain mennä raiteiltaan ja tehdä elämästä toisenlaista. Kun koskee, tietää, että on elossa. Kun rutiinit rullaavat, voi olla melko varma, että ne ihanasti ovat huomenna taas vastassa ja elämä mallillaan! Taidan tehdä arjesta oikein ystävän.
Arkea kannattaa toki järkeistää. Jos teet inventaarin toistuvista tekemisistäsi, voit löytää aikaa ja vaivaa säästäviä asioita. Suoraksi rämpsäytetty, märkä pyykki välttää aika pitkälle silitystä ja mankelointia, yhdessä astiassa valmistunut ruoka yksin uunin uumenissa vapauttaa muuhun mukavampaan. Meillä suosittu sunnuntaisyötävä on viljapossun sisäfile kasvisten kanssa kiduttamalla valmistettuna. Kypsyminen kestää 125-150 asteen lämmössä ainakin kolme tuntia – mutta ei se kypsyessään leipää pyydä. Jos on sitkeämpi liha, tarvitaan jatkoaikaa ja ihanaa nyhtöpossua tulee tarjolle!
Onnellisessa, tai ainakin arvostetussa arjessa syntyy innovaatioita! Parikymmentä vuotta sitten yllätin ihmiset laittamalla wc-tilaan taulun, ihan oikean taulun. Remprantteja meillä ei ole missään, mutta tarkoitukseen kelpasi kyllä kaunis maisemamaalaus. No siitä seurasi se, että valkotakkiset melkein kutsuttiin paikalle. Kaikki vieraat kävivät veskissä vain nähdäkseen, mitä hullua se nyt on keksinyt. Ja voitteko kuvitella. Tänä päivänä ei kukaan naura tauluille vessoissa eikä juuri muuallakaan. Siispä jatkoin mosaiikkiharrastustani myös uuteen tauluun. Se on pesunkestävä, jos kaikilta ei osu altaaseen!
Panitteko merkille, että päivälehdet ovat alkaneet kiinnostua profeetallisesta sanasta! Kun petroskoilaisessa koulussa opetettiin kaupunkeja Suomen kartasta, oli maamme vallan pieneksi kutistunut. Hame vain jäi ja sekin paikoin nipistettynä. Etupiiriajattelu oli vienyt neitomme melkein kokonaan. Kun maailman poliittinen tilanne sen kuin vain kärjistyy – etsitään tietoa joka paikasta. Tukholman profetia on monille tuttu. Samankaltaisia sanomia on useampia pienin eroin toisiinsa nähden. Jumala tietää!
Voi jospa kansa vielä menisi polvilleen, että saisimme elää yksinkkertaista ja turvattua arkeamme.
Ja tästäpä tulikin mieleeni, että pahinta mitä presidentinvaalissa voi nyt tapahtua on, että moni jättää liian varmana äänestämättä toista kertaa. Jaksetaan loppuun asti ja otetaan vastaan se, mitä annetaan.