23.11.2023

PERFORMANSE

Maalari maalasi taloa … Ja näinkin, että maalari peittää puusepän virheet. On piparitalossa näköä ja pursotusta kerrakseen. Tämä talo on performanse ihan itsessään! Luomisen ilo saa näkyä eihän aina tarvitse nykertää pikkusievää. Antaa pursottaa vaan! Toimiihan tuo luontokin samalla tavalla. Koko näkyvä maailma on vitivalkoisen lumen peitossa. Ikkunatkin pyrypitsin somistamat. Kaunista on. Kynttilä palaa paikallaan ja kiitosmieli kohoaa kaikesta hyvästä ja kauniista. Sain tyttäreltäni ihanan kiitoksen: täällä on aina niin siistiä, kaunista ja puhdasta! Minä luulen, että lapsuuden tunnetilat voivat saada valtaansa aikuisenakin, että tuntuu hyvältä, kun tietää, että kotiin voi aina palata taantumaan.

Jos luulitte, että Heikin vastoinkäymiset loppuivat lempikahvinkeittimen simahtamiseen – erehdytte ja pahasti erehdyttekin. Olimme seulottavina hyvinvointikeskuksessa. Aulassa istui nainen pyörätuolissa. Heikki näytää kiltiltä ja helposti lähestyttävältä. Tämän takia varmaan nainen uskaltautui pyytämään juomapullonsa avaamista. Pieni pullo pisti pahasti kampoihin. Korkki oli niin tiukka, että siihen kuluivat kaikki hetkelliset miehiset voimat. Kun korkki lopulta antautui, olimme kaikki makuvichyn spreijaamat. Juomaa jäi vähän juotavaksikin. Oi Kiitos! No omalla ajallaan kotia kohti kauppojen kautta. Heikki tuijotti kättään ja vaikeroi. Katso: sormusta ei ole sormessa. Se lensi varmaan jonnekin siinä pulloepisodissa. Etsintää sieltä ja täältä – ihan täysin turhaan. Seuraavana päivänä kultasepänliikkeeseen. Joko venytetään omistani toista Heikin sormeen sopivaksi tai ostetaan halvin uusi. Ostettavaksi meni, olemme niin eri kaliiperia. Vihkisormus kaiverrettiin ja sitten alkoikin ikimuistoinen performanse. Huomautan, että liikkeessä oli toki muitakin, useampi ihminen. Pyysin kultasepältä sormuksen omaan käteeni ja ilmoitin riemusta loistavin silmin: jos jotain kurjaa, jotakin hyvääkin. Heikki, nyt meillä on mahdollisuus uudistaa valamme!! Niinpä pujotin sormuksen Heikin sormeen ja ilmoitin kuuluvasti rakastavani häntä näiden todistajien läsnäolleessa edelleenkin, mikäli minusta riippuu kaikkien näiden 50 vuoden jälkeen. Kultaseppä itki ja Heikki nieli kyyneleitä. Saimme taputukset ja onnen toivotukset. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kultainen kahle on paikallaan. Eihän se sovi, että tavoittelemisen arvoinen mies kulkee ilman sormusta ja monesti vielä vahtimattakin!

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Nyt sitten huomasivat ilmiselvän asian. Ei lapsia voi opettaa menestyksekkäästi halleissa, suurissa seinittömissä tiloissa niin moderneilta kuin ne näyttävätkin. Lasten elämä on yhtä hallia ja hurlumheitä kokonaisuudessaan. Opetukseen ja varsinkin oppimiseen tarvitaan tila, joka antaa turvaa ja suojaa ja keskittymisen mahdollisuuden. Trendeistä tulisi oppia ottamaan rusinat pullasta. Mutta meillä mennään laidasta toiseen, ja jos jonkun pää osuu seinään, niin oppilaan. Meillä on ihmeellinen välineistämisen pedagokiikka. Hei! On tarkoitus oppia lukemaan ja laskemaan. Koulupäivä ei ole hoplop-päivä!

Mielessä liikkuu kaikenlaista. Onneksi yleisessä kaupallisessa jakelussa ei vielä ole ajatuksenlukijoita. Saa rauhassa olla tykkäämättä ja ajatella omiaan ilman, että ympärillä olevat ihmiset näkevät kaiken. Mutta Jumala tarkkaa ajatuksiammekin. Pakkasi elatuksen murheet ottamaan ohjat. Päivän Sana oli lähetys Taivaasta: älkää murehtiko, mitä söisitte tai päällenne pukisitte … Miten mahtavaa. Näissä sanoissa ei ole kysymys käskytyksestä, vaan -lohdutuksesta.

Meistä pidetään huolta!