20.11.2023

TORTUTELLAAN

Hinaudumme kohti pikkujouluaikaa. En ole koskaan oppinut arvostamaan näitä juhlia. Kiittämätön en silti ole. Voisin innostuakin asiasta, jos järjestäjä voisi antaa vakuutuksen siitä, että yksikään perhe ei tule kärsimään jälkiseurauksista. Juhlan jälkeinen syyte häirinnästä tai peräti pettämisestä ovat asianosaisille yhtä kivulias juttu. Ja kuka kärsii eniten? Lapset tietysti. Soisin, että paikallisessa sopimisessa työntekijät voisivat äänestää: ruokalahjakortti vai kemut. Saattaisimme yllättyä tuloksesta. Eikä se välttämättä ole pois ravintoloilta. Lahjakortti perheruokailuun on yhtä kiva kuin kaupan ruokalahjakortti, joskin ei tänä aikana yhtä tarpeellinen.

Meillä on aloitettu jouluaika jo viikkoja sitten kynttilöiden polttamisella. Ja vauhti ei kun kiihtyy, kun uuniin ryhdytään laittamaan torttulätkyjä. Valmis levy, päälle paistonkestävää marmeladia, paisto ja loppusilaus piparipursotuksella. Erityisen hyvää haaleana!

Vanhusten ja koululaisten ruokailu on ylittänyt uutiskynnyksen parikin kertaa. Ja kirjoitinhan näistä asioista itsekin. Mutta ihan puistattaa. Nyt sanottiin, että vanhusten jälkiruoka vaihdettiin salaattiin ihan kuin se olisi parempi vaihtoehto kuin jälkiruuan pois jättäminen. Salaatti – siis raakaravinto kuuluu jokaiselle aterialle. Onko siis nyt ymmärrettävä, että raakaravinto on korvattu kiisselinlitkulla tähän saakka. Ei käy! Meillä ainakin isomummon suurinta herkkua on hienoksi raastettu porkkana. Voitteko väittää, että tulee kirpaisevan kalliiksi. Ja entä hedelmät sitten. Alkeellisin hoitokodin tarjoilu takaa, että niitä on aina vapaasti nautittavana. Jos joku niistä livahtaa henkilökunnankin suuhun – ovatpahan virkeämpiä palvelutyössä. Valvokaa omaiset, valvokaa. Tiedän, että vanhukset eivät halua, että puutteisiin puututaan. Valvonnan tuloksen voi kuitenkin raportoida nimen salassa pitäen kansallisille valvojille. Kun huomautuksia tulee jatkuvasti – asiaa ylittää ainakin uutiskynnyksen. Miksi vanhukset eivät halua, että omaiset kipaisevat kansliaan kertomaan huonosti hoidetuista asioista. Yksinkertaisesti siksi, että monet vanhukset pelkäävät joutuvansa valitusten takia väkivallan kohteeksi tai ainakin huonommalle hoidolle. Jos nyt kohta luen uutisista, että vanhukset saavat kiisselinsä ja salaattinsa, mutta päiväkahvia ei sitten kuin kolme kertaa viikossa ja senkin verran vain ilman pullaa. Luulen, että tämän takia lähden elämäni ensimmäiselle mielenosoitusmarssille.