Purjetuulta vain kaikille: seesteistä ja saasteetonta menoa! Meikäläisellä onkin oikea mieheni vuolema fregatti. Kaarnan saamisessa ja tuohipurjeiden löytämisessä kului enemmän aikaa kuin vuoluhommissa. Mutta löytyihän se tien viereen kipattujen puiden paikka, josta irrallista tavaraa oli vihdoin löydettävissä. Ei ole samanlaista kaarnalaivankaan teko kuin ennen!
Onko nyt niin, että on yhtä syyllinen ellei puutu ja sano ainakin jotakin – kuin työpaikkakiusaamisesta vaikeneva toveriyhteisö tai lasten ja nuorten koulukiusaamista katselevien ja hiljaa hyväksyvien joukko. Kunhan eivät koske minuun ja minun asioihini! Ei kuule kuulu mulle! Ehkä meidän pitäisi torhakoitua, mutta ei kuitenkaan kytätä eikä valvoa. Siitä en tiedä, mitä mieltä pitäisi olla, että lehtitietojen mukaan työnantajat saavat kysellä ja puuttua alaistensa unen laatuun ja parisuhteeseen! Kuvitteellisessa tulevaisuudessa vihainen siippa saattaa soittaa työnantajalle, että heittäkää kuulkaa ulos se muija, on muuten niin viimeisen päälle pöljä. Kesäkeittokaan ei ollut kuin äidin laittamaa, pohjaaanpalanutta … Kaikki asiat muuttuvat: kotsan tunnilla leivinjauhetta saa ottaa kassakaapista opettajan valvonnassa, koska siitä tehdään pullopommeja. Leipäjonossa seisoskelevaa kadehditaan, katsokaa nyt, se sai filettä ja tummaa suklaata!
Moraalitonta menoa. Sanon nyt mahdollisimman paljon kerralla, että en profiloituisi siihen joukkoon, jota hiljaa hyväksyväksi kutsutaan! Juurihan saimme tietää, että tärkeimmät päättäjämme kuuluvat supermenestyvien nuorten poliitikkojen luksuskerhoon. Yhteisön tavoite on nollata yhteiskunta ja aloittaa kaikki alusta silloin, kun oman poppoon valtikka on oikeissa käsissä. Mutta meilläpä täällä voi kuulua ja olla kuulumatta sulassa sovussa yhtä aikaa: nimi listoilla, mutta selitykseksi kelpaa, että en minä kuulkaa osallistu. Sellainen jäsenhän pitäisi kantaa korennolla ulos: missään ei saa syödä pelkkiä rusinoita pullasta, ei ainakaan linnanjuhlissa. Jaa`a! Mutta kantavathan maamme arvostetuimmat kuitenkin huolta kehittyvien maiden koronatilanteesta: lähetetään sinne ylijäämävarasto ja ensimmäiseksi ne rokotteet, jotka ovat osoittautuneet hengenvaarallisiksi länsimaisille käyttäjille.
Totuuden nimessä en tiedä montako hävittäjää tarvitaan ohjuspuolustuksen sijasta vai kanssa. Mutta sen tiedän, että hoitajien palkitsematta jättäminen koronarumban jälkeen kantaa sisällään yhtä merkittävää ongelmaa kuin pelko sotatilasta. Olisikohan voitu ostaa yksi hävittäjä osamaksulla ja antaa hoitajille puolen vuoden palkka kiitokseksi pyyteettömästä ja heille osin pakollisestakin työstä! Ja mitä lääkintähuoltoon muuten tulee, puhun vertauksin: kokki saa potkut, jos laittaa soppaan sokeria ja suolaa tietämättä onko tarkoitus tehdä suolainen alkuruokakeitto vai jälkiruokakiisseli. Miksi hyväksymme sen, että lääkärit määräävät lääkkeitä katsomatta sopivatko ne ollenkaan jo käytössä olevien joukkoon: yksi nappi kouristaa, toinen rentouttaa, enpä huomannutkaan, että siinähän mummolle tulee jumppa samalla kertaa. Ja antaa määrätä, ehkä hengissä pysyminen ja elämänlaatu tasoittuvat, kun läheskään kaikilla ei ole varaa ostaa heille määrättyjä lääkkeitä.
Metsien hoito kiinnostaa minua hyvin paljon, vaikka en omistakaan yhtään runkoa pihan omenapuuta lukuun ottamatta. Erityisesti kehoittaisin päättäjiä huomioimaan metsiemme metallivarat: lukemattomat autojen raadot akkuineen, öljyineen päivineen. Ja kun roskaamisesta kerran puhutaan, muistutan, että lasten roskakasvatus vaatii työsuojelullisia toimenpiteitä: käsineet, roskapihdit ja sankon. Niistetty koronanenäliina on yhtä vaarallinen kuin pusikosta keksittävä, ladattu käsiase!
Jaa tämä sivu