Joitakin tekstejä sitten kerroin aina vaan-salaatista! On muitakin jatkuvasti toistuvia tarjottavia. Kakkupohja kotitekoisella suklaakuorrutuksella täytettynä ei näe toista päivää, sillä se on jo pistelty parempiin suihin! Olipa juhla tai arki, syytä juhlintaan tai vain pitkäveteisyyden torjuntaan, aina vaan-kakku auttaa aina. Kyllä, kyllä, rasvaa ja sokeria, pitäisi suolaisen puolen purtavaa paremminkin, mutta makeaan on mieli. Puhdistan kolkutuksia sillä tosiasialla, että kotitekoisesta puuttuvat lisäaineet – siksi kakku on likipitäen terveystuote! Karkkeihin verrattuna kakku päihittää terveysvaatimukset mennen tullen. Sama juttu marjojen kanssa: parempi syödä marjoa vähäisellä sokerilla sulostettuna kuin jättää marjat kokonaan liian happamina syömättä. Aikaisemmin motkotin isomummolle sokeripalojen popsimisesta. En enää! Jos mummo pistelisi makeisia makean nälkään, haitta-aineiden määrä olisi paljon puhuttelevampi. Vähän aikaa sitten ihastelin sodanjälkeistä mainontaa: kehotettiin syömään sokeria, joka on puhdasta energiaa ja auttaa kauniiden muotojen saamisessa ja poskien punastumisessa! Aika aikaa kutakin!
Tervetuloa kakulle. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun ylösalaisin vuokaan paksua perunavelliä muistuttava kakkutaikina. Siis: sekoita 2 kananmunaa ja 1,5 dl sokeria, ei tarvitse vaahdottaa. Sulata noin 125 g oivariinia. Kaada kulhoon 3 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta, 1,5 dl vettä ja sula rasva. Sekoita ja kaada vuokaan. Paista noin 20 min 175-200 asteessa. Kuorrutus: sekoita keskenään 250g tomusokeria, 0,5 dl tummaa kaakaojauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 0,5 dl kahvia tai vettä ja 150g sulaa oivariinia. Kaada jäähtyneelle kakulle ja jäähdytä jääkaapissa! Nam!
Melkein yhtä herkullista on myös uuden harrastuksen tai trendin parissa. Jos kuuluisin johonkin tietokoneryhmään, tekisin tästä aiheen somevillitykseen. Löysin postikortit uudelleen. Vietän aikaa kaikkien korttitelineiden äärellä naureskellen. Valitsen kortteja, etenkin sisarelleni lähetettäväksi. On mukava maiskutella kortin esille ottamia sisäpiirijuttuja ja sattumuksia! Joskus rohkaisu on paikallaan, ja aina makeat naurut itselle ja muille. Tyrskintä valintaprosessin aikana herättää kyllä hämmästystä ja joskus närkästystä. Hyvä puoli siinä on se, että juuri silloin telineille ei näytä tulevan tunkua. Saan ihan itse nauttia kaikista kauniista kuvista! Meikäläisellä kaikki menee överiksi. Laiton siskolle oikein muhkean välittämistervehdyksen. Postitin sen jostakin syystä ihan väärään osoitteeseen. Kortti pääsi perille postilaitoksen sinnäkkään selvittelyn jälkeen kuukaudessa. Kortti kyllä nauratti ja seikkailu kaiken kukkuraksi. Seuraava kortti meni oikeaan osoitteeseen, mutta juuri kun päätin lähettää siskoparalle oikein komean kukon, kirjoitin taas väärän osoitteen. Nyt minulla on Turun postilaitoksessa salainen ystävä, joka sinnikkäästi kääntää vääriä osoitteita oikeaksi ja nauraa jutuillemme. Ajattelin laittaa hänellekin oman kiitoskortin tähän tapaan: rakas postivirkailija, tämä väärällä osoitteella merkitty kortti ei ole sisarelleni – vaan sinulle. Tuhannen tulimaiset kiitokset vaivannäöstäsi. Posti saa olla ylpeä Sinusta. Me siskon kanssa olemme kiitollisia. Iloista työpäivää ja kiitokset tulevistakin korjauksista. Tämä kortteilu on tarttuva villitys. Jos sinut kohtaa palava halu muistaa meitä kortilla, muista Veikkosella, kunhan hän ei ole puistokemisti!
Jaa tämä sivu