Lähetetty mielipidetekstinä Helsingin Sanomat, Savon Sanomat ja Iltalehti.

565

02.11.2024

VANHAN OPETTAJAN KÄNNYKKÄVEISU

Opetusministeriö ja lopulta koko eduskunta käyttää arvokasta työaikaa laatiakseen

lain kännykkäkiellosta oppilaitoksissa. Lain sisältö on yhä epäselvä ja sen takia uskon myös

soveltamisala. Peruskoulu on selkeä kohde, mutta entä ammattikoulut ja korkeakoulut

aina aikuisopiskelijoihin asti!

Lailla pyritään ymmärtääkseni antamaan opetushenkilöstölle tuki ja oikeutus lopettaa

tai vähentää kännyköiden käyttämistä opetustilanteissa. Laki on lapselle ja nuorelle

täysin abstrakti asia arjessa. Miten se voisi ohjata käyttäytymistä ja varsinkin silloin, kun

ohjattavat eivät osaa aina edes lukea. 

Auktoriteetin on tultava lähempää oppilaitoksen omista käytänteistä. Koulun järjestyssäännöt

on tarkoitettu juuri tällaisiin tilanteisiin. Ellei koulu saa lapsia kuriin itse, ei siinä auta

myöskään laki. Järjestyssäännöt ovat myös riittävä selkänoja opettajan työhön: tässä koulussa

toimitaan tällä tavalla.

Oppilaitoksen opetushenkilöstön on oltava esimerkki asiallisesta kännykän käyttämisestä.

Oppilaiden vanhemmat on sitoutettava kännykkäsääntöihin niin, että hekään eivät viesti

lapselle kouluun muuta kuin erittäin välttämättömissä asioissa.

Uusien asioiden mukaansa tuomia ongelmia ei jatkossakaan voi laittaa lailla kuntoon:

eduskunta ei sitten muuta tekisikään; onhan jo tekoäly itsessään huikea haaste.

On palautettava oppilaitosten ja opettajien auktoriteetti. Lapsille tulee täyskiellon

sijaan opettaa kännykän käytön hyvät tavat. Meillä on lukuisia aikuisia, jotka käyttävät

kännykkäänsä  epäasiallisesti ja surkean epäsosiaalisesti. Koko kansa tarvitsee ryhtiliikkeen!

Elleivät kännykät pysy oppituntien aikana repuissa, voi opettaja poistaa oppilaan luokasta ja

vaatia häntä suorittamaan ohittamansa opinnot koulun jälkeen. Tätä ei taatusti tarvitse toistaa 

montaa kertaa. Kovempina keinoina suosittelisin kännykän jättämistä rehtorin kansliaan tai

kuraattorin suorittamia kotikäyntejä keskustelun virittämiseksi vanhempien kanssa. Siitä sitten

normaalirangaistuksia järjestyssääntöjen mukaan. Olemme antaneet niin paljon löysää, että

hyvän käytöksen palauttaminen vaatii vähän aikaa lisäpanostuksia. Opettajan auktoriteetti

on avainkysymys - eikä se palaudu lailla vaan tavallisella arkityöllä, jota työtoverit ja esimies

tukevat.

Meidän on myös huomioitava oppilaiden kännykkäriippuvuus! Tiedämme, että monille

vähäinenkin kännykätön aika aiheuttaa levottomuutta ja ahdistusta. Miten siis toimimme

tämän ongelman kanssa, että opetustilanteet eivät kärjisty nyrkkirysyksi. Tämä vaara eskaloituu

varsinkin silloin, kun kännyköitä ei saa käyttää edes välituntien aikana. Puhelin on lapsille myös

turvalaite. Auttaa, kun tietää, että saan yhteyden vanhempiin, milloin tarvitsen. Puhelimien

kerääminen ja niissä tilanteissa laitteiden rikkoutuminen tai niiden varastaminen on tosi 

ongelmallista selvitettävää: kuka korvaa, milloin ja mitä.

Ei ole muuta järkevää ja kestävää tietä kuin kasvattajien auktoriteetin palauttaminen ja

sen ottaminen takaisin omalle paikalleen. Voimainvääntö kännyköiden kanssa saattaa

tuoda senkin siunauksen, että muu järjestyksen pitäminen onnistuu jatkossa paremmin.

Oppilaiden on koettava käytännössä, että nalkutus ei ole pelkkää puhetta. Ohjeiden noudattamatta

jättämisestä on seuraamuksia, joita käsitellään myös vanhempien kanssa. Kännykän käyttö 

opetustilanteissa ei ole yksityisasia!