461

23.04.2024

SAKSIFRAGA

Jostakin syystä lapsena puhuttiin saxifraguksesta. Sana liittyi tietysti saksiin ja sitten johonkin epämieluisaan ja pelottavaankin. Olet oikea Saxifragus! Hui sentään. Itse asiassa Saxifraga on rikkokasvien heimon nimitys: ja saksittua rikkosilppua sillä saadaankin aikaiseksi. Rikkokasvit ovat matalia, runsaskukkaisia peittokasveja, oikeata kukkasilppua, mutta tosi kaunista. Purra-parkakin on päässyt saxikäsien joukkoon. Omasta lapsuuden kokemuksesta tiedän, että ellei muu auta, auttavat sakset. Minulla oli nimittäin inhottava vekkihame, joka piti kasvamisenkin suhteen pintansa. Äiti tykkäsi, minä en. Lopulta tilanne kriisiytyi siihen malliin, että leikkasin ison pyöreän reiän hameen etuosaan. Selittelyt eivät kelvanneet ja rangaistus tuli – mutta loppui kuitenkin vekkihameen hallituskausi!

Kohta kaikki leikattavissa oleva on leikattu – köyhien osalta nimittäin. Ylen toimitusjohtajan tilipussi paisuu uusintojen esittämisestä. Alkon johtaja rikastuu, vaikka kansa kyllä joisi ilman ylintä johtoakin! Tasauksen saavat tehdä pois potkitut väliportaan virkamiehet senkin kustannuksella, että kansalta kaikkoavat tai ainakin hidastuvat välttämättömät palvelut. Ennen sanottiin valtion leivän olleen pitkä ja kapea. Nyt tulivat sakset ja äkkimuutosten tuulet.

Vaikka mitäpä noilla virkamiehillä oikeastaan tehdäänkään. Kaikki tiedot johdettavista suomalaisista ovat jo digiversiona. Kyllä tekoäly löytää ja tietää! Alkoi oikein ahdistaa. Verottaja tietää rahat ja omaisuuden, Kela sairaudet ja muut puutteet, Oma-kanta paljastaa pienetkin asiat, kanta-asiakkuus kertoo syömiset ja muut ostokset ja lopulta poliisikin pitää kirjaa rikkeistä ja rikoksista. Viimeisimpiä niittejä on positiivinen luottorekisteri: kuolinisku tuleville, tavoiteltaville haaveille. Jokainen meistä on lokeroitu ja pinottu toisten samanlaisten joukkoon. Yksityisyys on ylellisyyttä, kokonaan katoava elämänvara niillekin, joilla ei ole mitään sen kummempaa salattavaa.

Kulttuuri kaunistaa ja kohottaa yläkuloon! Kun nyt tämäkin ala joutuu saksittavaksi, ehdotan seuraavaa. Oman kouluaikani lähtemättömiin, positiivisiin ilon kokemuksiin kuuluivat kouluille tehdyt kulttuuri- ja taiteilijavierailut. Pääsen vieläkin tuohon hengästyttävään tunnetilaan ja kuulen Veikko Sinisalon lausuvan koko koululliselle uteliaita oppilaita! Että runo onkin kuin tarina sen kaikkine juonenkänteineen. Kaikki kuuntelivat hengitystään pidättäen! Siihen hyvään aikaan taiteilijat kasvattivat tulevia kulttuurin käyttäjiä. Niin pitäisi tehdä nytkin! Maistiaiset kasvattavat ruokahalua ja myöhemmin kulttuuripalvelujen maksavia asiakkaita. Tie taiteen taloudelliseen hyvinvointiin käy koulujen kautta!