Nappikauppaa! Tunnethan lasten kannustavassa kasvatuksessa käytetyn helmi- tai nappipurkin! Onnistumisesta ansaitsee helmen tai napin ja tarpeeksi monesta saa palkinnon. Tämä on ns. kiristys-uhkaus-ja lahjonta menetelmän positiivisin muoto. Herttaisesti hymähdellen ja hymyillen katsomme, miten lapsen kasvaminen ja kehittyminen kulkee toivottuun suuntaan. Mutta kyllä hymy hyytyy, kun meihin aikuisiin kohdistetaan sama järjestelmä. Koko Kiinan kansa kerää helmiä purkkiin yrityksistä yksityisiin ihmisiin. Sitä kutsutaan yhteiskunnalliseksi pisteytysjärjestelmäksi. Tai sosiaaliseksi luottoluokitusjärjestelmäksi. Jos ostat olutta, saat miinusta, jos käyt katsomassa vanhenevia vanhempiasi, saat plussaa. Jos olet paljon plussalla voit päästä ulkomaille tai ohittaa jonon jossakin hankalassa hankinnassa.
Höpö höpö – Kiinassa kyllä, mutta ei meillä! Enpä olisi niinkään varma. Länsimaiden ns. demokratia vaatii hiljaa hyvä tulee- askeleita, mutta ei se silti jätä tosiasioita toteuttamatta. Ryhdypäs miettimään, missä kaikessa meitä pisteytetään. Lapset pisteytetään vauvasta lähtien: syntymäpisteet,oletko oikealla käyrällä, läpäisetkö lähtötasotestin … Eivätkä aikuisetkaan selviä yhtään vähemmällä. Itse asiassa, mitä enemmän meistä kerätään dataa sitä suuremmassa määrin lähenemme helmipurkkia! Mitä sanot? Oletko laskenut hiilijalanjälkesi? Ai Ai! Ensiavun rytinässä ja tungoksessa sinut pisteytetään, kun mietitään kuka hoidetaan henkiin, kuka ei. Nyt alkavan hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän puitteissa vasta pisteitä jaetaankin. Jokaiselle kansalaiselle lasketaan kapitaatiohinta, jonka perusteella alueelle kertyy valtion rahaa. No tässä tapauksessa kovasti sairas tuo enemmän rahaa kassaan kuin perusterve kansalainen, vaikka kukaan ei voi taatakaan, että se sairas hyötyy itse kerryttämistään tuloista! Kapitaatiotieto kulkee ihmisen mukana, kun hän siirtyy alueelta toiselle ihan samaan tapaan kuin oppilas kuljettaa mukanaan koulutuksellista valtionapuaan siirtyessään kunnasta toiseen.
Kiinan systeemissä yritykset ovat myös helmijahdissa. Jos yritys toimii valtion hyväksymällä tavalla, se voi saada vaikkapa verohelpotuksia. Jos taas ei toimi, voidaan yritystä rangaista rahahanoja tiukentamalla. Juurihan Nordea ilmoitti telkkarissa, että ellei investointi ole tarpeeksi vihreä, heiltä ainakaan ei saa rahoitusta. Ja vihreyden määrittelee valtio! Meillä ei olla ihan vielä siinä vaiheessa, että ellei toimitusjohtajan helmipurkki ole riittävän täysi, rangaistaan sekä yritystä että sen palvelyuksessa olevia ihmisiä. Siinä sitä mennään toinen toistamme vahtien!
Minä tosissani yritin tähän blogiin nauruhermoja kutkuttavaa tekstiä! Mutta kauhistuttavaa tuppaa tulemaan. Ajattele nyt vaikka bonus-systeemin tuomia haittoja. Kun kulutustasi voidaan tarkasti tutkia ympäristön näkökulmasta – voidaan sinua torua tai rangaista tai velvoittaa kompensoimaan käytöstäsi vaikkapa puolivuosittain. Jos olet syönyt liikaa lihaa tai käyttänyt liian paljon pyykinpesuainetta tai papereita – voit joutua maksamaan ylimääräistä holtittoman kulutuksen lisäveroa. Jos taas linssien ja porkkanoiden ostot ovat korkealla, voit saada ilmaisen ajelun kunnan sähköpolkupyörällä! Eihän meitä kukaan tarkkaile eikä pisteytä, eihän? No mikäs siinä. Jotkut eivät vaivaudu tällaisesta julkisesta sosiaalisesta pakkostrippauksesta lainkaan. Eri juttu on sitten se, jos kertynyttä dataa käytetään ihmisyyttä ja vapautta vastaan.
Tunnustan! Meillä on keksipurkki! Aina, kun tulee riittävän hyvä mieli tai paha mieli, keksipurkin kansi käy klikkaamaan. Se on elämän sen hetkisen tasapainon paljastuspurkki. Jos keksejä ei ole ollenkaan, kertoo se sokerinkulutuksesta rankaisemisesta. Ei ole ollut varaa täyttää herkkupurkkia!
Jaa tämä sivu