Koivulla on helmet, kissalla kellot, hiirellä virnat ja meillä superkomea krassipenkki! Kesäiseen ruokakulttuuriin kuuluvat syötävät kukat! Kaupunkilaiset saavat ostaa pieniä orvokkeja läpinäkyvässä muovirasiassa … Herttaisempaa on napsia itse kasvatettuja kukkasia vaikka jokaisen salaatin komistukseksi! Grillipartyn alkajaisiksi hyvät naurut. Nuorimmainen ilmoitti, että hän ei sitten syö kananvarpaita eikä halua salaattiinsa olavia. Sopii! Kanavartaat ohitettiin eikä salaattiin laitettu oliiveja.

Haastavampaa on vastailla vanhempien ruokakysymyksiin! Suomalainen ruoka on nykyisin niin kansainvälistä, että vanhat hyvät ruokalaitokset tahtovat unohtua tyystin. Onneksi meillä on vielä hyviä vanhanajanmarttoja, jotka tietävät kansalliset ruuat ja koko maalle maittavat särpimet. Ja mikä parasta, Martat neuvovat auliisti uutta sukupolvea, joka totuttelee aikaan, jolloin avokadoa ei ehkä voikaan enää ostaa eikä sushit sovi budjettiin muulloin kuin kerran kuukaudessa. No sanokaa nyt osaajat ja taitajat, miten vellitän perunan tai puurotan hiutaleet … Ja saatteeksi lohdutuksen sananen: pitsa on alun alkaen italialainen jääkaapinkatselmusruoka. Ei siis tarvitse hävetä suomalaista pyttipannua, voihan senkin asetella taikinapohjalle.

Tämän funktionaalisen superruuan ohjeen sain Pirjo tädiltäni. Kysymyksessä on jälkiruoka tai verraton välipala. Sekoita 3 dl puolukkasurvosta puoli dl ruisjauhoja ja saman verran vehnäjauhoja. Lisää sokeria oman maun mukaan. Vatkaa 2-4 dl kermaa vaahdoksi ja mausta se sokerilla ja vaniljalla. Sekoita vaahto kevyesti vatkainta nostellen puolukkamössön joukkoon. Anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia. Annostele ja koristele kokonaisilla puolukoilla. Nam! 

Ja niille, jotka nyt opettelevat sosekeittojen ja puurojen ja vellien tekoa: kuulkaa tämä! Näitä ruokia ei tehdä maitoon hankalasti keitellen ja vahtien. Ruoka keitetään veteen ja loppusilaus valmiiseen ruokaan tehdään sellaisella kermamäärällä (joskus sulatejuustolla), jonka linjat kestävät. Kerman tuoma rasvalisä ruokavalioon ei ole niin suuri, että kannattaisi tuskailla maidon ja pohjaanpalamisen vaaran kanssa.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä kotitalousopettajan perheellä tavallista ruokaa. Kyllästyin, kun kyselivät, että onko tämä puuroa vai velliä. Sanoin, että on taatusti puvelliä! Jatkuva nauru asuu hernekeitossa ja pinaattivellissä: äiti, voidaanko kattaa pöytään pillit!

Jaa tämä sivu