561

28.10.2024

KULLATUT KEHYKSET – 10

Yksi kalleimmista elämän eväistä on sosiaalistamiskasvatuksen kaverivaihe! Olen ikionnellinen siitä, että kotini on aina ollut avoin kaikille niille ihmisille, joiden kanssa tahdoin viettää aikaa. Talo tarjosi, mitä milloinkin oli: naurua ja hyväntahtoisuutta, ruokaa, yösijaa ja jopa lomamatkojakin; saareen pääsi tietysti mukanani, jos vain halusi.

Tienhaaran kodista löytyi pitkäaikaisin kaverini ja nuoruuden ystäväni: Markka! Horjanderin Marita oli Ahlströmin sähkömiehen tytär, joka asui samassa rappukäytävässä talon suurimmassa asunnossa. Markka oli mukanani kaikkialla oikeastaan kuin talon toinen tytär. Markka oli kaveri, ystävä ja tekosisko, viihdyttäjä ja turva. Pääseehän Markkakin mukaan. Pääsee tietysti.

Leikin usein koulua. Olohuoneen seinä oli liitutaulu, pitkä sukkapuikko karttakeppinä ja iso nappi liituna. Vaatetus oli profiloinnin vaativin vaihe. Tietysti kapea hame, tyynyliina narulla nyöritettynä vyötärölle. Ja korkokantakengät! Sukkiin laitettiin suuret rihmarullalankakerät. Ne painoivat valtaisan lommon kantapäähän, mutta hällä väliä, opettajat käyttävät tällaisia. Leikki työsti kouluelämää. Oppilaat saivat kiitosta ja kuria niin kuin oikeassa luokkahuoneessakin. Saatoin myös purkaa epämieluisia tunteita: ja sinä Sirpa Havuainen siellä, ellet nyt … Sirpalla oli aina ruokalista vaaleanpunaisen villatakin etumuksessa. Samaa tyttöä oli neuvottu pitämään puoliaan lyömällä toista kengällä. Voiko olla tyhmempää juttua.

Se, että kaverit saavat tulla kotiin, heittää vanhemmat jonkin verrran epämukavuusalueelle. Eteinen on niin täynnä kenkiä, että ei sekaan tahdo mahtua. Jääkaappi tyhjenee vauhdilla. On myös huolehdittava siitä, että ei nolaa jälkikasvuaan kyselemällä tyhmiä tai käyttäytymällä muuten nolosti ja vaivaannuttavasti. Tällainen elämänmalli sisältää siunauksen. Nuoriso on valvovan silmän alla eikä matelehtimassa jossakin epämääräisessä tehden töllöntöitä ympäristölle ja itselleen. Tämä on arvokasta mallielämää! Lukioaikaa muistan suuurella lämmöllä. Talo täyttyi pojista, jotka polttelivat pikkusikaria isäpuoleni kanssa. Siinä saatiin myös seurustelutaidon ensiaskeleet.

Hyvä lähtee kiertämään! Kun muistelen tyttäreni lapsuusaikaa, oli talo totta tosiaan täynnä elämää. Lettutaikinaa tehtiin mielummin sankolla kuin kulholla. Ja nyt hän vuorollaan ottaa vastaan kavereita, joiden seurassa omat lapset viihtyvät! Parhaan palautteen sain ratsastajatyttö – Katrilta. Kuule Tuija, nuo sinun keitoksesi ovat kyllä kamalan näköisiä, mutta niin hirveän hyviä. Erilainen ruokakulttuuri teki vaikutuksen, jota saattoi aikuisena joko matkia tai välttää. Yhdessä eläminen ja oleminen antaa vaatimattomimmillaankin ajatuksia ja esimerkkiä.