12.11.2023

ASKEL KERRALLAAN

Askel kerrallaan on ihmisen elettävä elämänsä, olipa se sitten kunnioitusta herättävä tai vaatimattomampi. Ihmiset arvioivat toistensa elämää kulloistenkin arvostettavien asioiden suhteessa. Onneksi Jumalan arvio poikkeaa kaikesta muusta. Mikä minä olen sanomaan, että enpä ole yhtään mitään. Jumalalle arviointi on jätettävä. Ja Hän ei arvostele meitä ansioidemme mukaan, vaan sen mukaan, mitä armo on saanut meissä aikaiseksi. Jumalalle ei tehdä työtä. Hänen läsnäolossaan viivytään ja muututaan sellaiseksi kuin vain Jumala voi muuttaa. Ihmeellistä. Jumala haluaa ja halajaa ihmisen sydämen ja rakkauden – ei kahmalokaupalla suoritettuja – hyviäkään töitä ja tehtäviä. Meillä kaikilla on siis toivoa.

Kausiköhästä elävien kirjoihin palanneena ajatukset ja sanat tahtovat vielä takuta ja kangertaa. Maahan hipsuvan lumen hiljaisuus muistuttaa matkastamme täältä iankaikkisuuteen. Ahtisaarella oli suuret ja merkittävät askelee. Meillä monilla muilla paljon vaatimattomammat. Ja kaikista kuitenkin jää vain lumeen piirretty jälki, joka sekin häviää ensimmäisen sulan saapumiseen. Jää vain muisto yhteisestä matkasta! Ja mikäpä sitä on taivaltaessa Taivaallisen Isän kanssa! Kun väsyttää, saa iloisen luvan hypätä syliin kannettavaksi. Hyvää isänpäivää ystävät.

Turha olla vihainen tai pettynyt – mutta kaiholle ja hiljaa mieleen hiipivälle petetyksi tulleen tunteelle en mahda mitään. Olen surullinen! Olen aina kunnioittanut suomalaisuutta sen syvimmässä merkityksessä. Vaikka taitammekin täällä peistä monista asioista, demokratia ja ihmisen itsemääräämisoikeus ovat olleet luovuttamattomia tosiasioita. Nyt meidät on myyty globalismille kirjaimellisesti nahkoinemme kaikkineen. Presidenttimme allekirjoitti WHO:n pandemiasopimuksen. Tämä allekirjoitus antaa ylikansallisen vallan jokaista suomalaista kohtaan kaikkine rajoituksineen, pakotteineen ja rangaistuksineen. Kun ajattelen isovanhempiani, jotka taistelivat meille itsenäisyydsen – kuka voi ja uskaltaa antaa sen vieraiden instituutioiden hallittavaksi! Demokratian syvin olemus on siinä, että jokainen yksilö voi määrätä itsestään. Kenenkään ei ole lupa puuttua kehoomme. Mutta nyt on. Päätös vietiin läpi kuin salaa kaikessa hiljaisuudessa ilman keskustelua, puhumattakaan äänestämisestä. Tämä tehtiin, vaikka paljon pienemmät asiat kuten Nato tai Eu saivat suunnattoman huomion ja demokraattisen asioiden käsittelyn. Suomalaiset myytiin karjana globalistien aitauksiin ja tarkoituksiin. En siis enää ole itseni oma. Mutta Jumalan oma olen. Ja tässä tilassa luotan järkähtämättömästi Hänen Sanaansa: jos he (vasten parempaa tietoa, pakotettuna tai huijattuna) juovat jotakin myrkyllistä – se ei heihin vaikuta. Ei mikään eikä kukaan voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta ja sen antamasta suojasta jokaista lastaan kohtaan. Ei edes pandemiasopimus!

Rukoillaan Islannin puolesta. Kun itse istuskelemme omissa kodeissamme, siellä lähimmäisemme ovat menettämässä kaiken. Lähetin uninäkyni tiedoksi suomalaiselle geologille ja tulivuorten asiantuntijalle vielä, kun tilanteessa ei ollut mitään epätavallista. Tänä aikana olen myös perehtynyt minulle tähän täysin uuteen asiaan. 1700-luvulla Islannissa koettiin vastaavaa. Paikallisen tuhon lisäksi koko ympäröivä pohjola sai kokea kauhun seuraamukset. Ihmiset kärsivät kylmästä ja nälästä. Ellei ihmisen oma hätä hänen osastaan ja iankaikkisuudestaan näytä tulevan merkitykselliseksi – tekee luonto meille mahdottomaksi olla ajattelematta katoavaisuuttamme.