Vangituille vapautusta! Katselin myöhäisillassa elokuvaa Harriet, kertomusta mustasta naisesta, joka pelottomasti yhteistyötä Jumalan kanssa tehden pelasti lukemattomia orjia vapauteen. Kelpaa katsoa, miten mahdottomasta edetään mahdolliseen, kun työtä tehdään Jumalan avulla – ei määrärahoilla eikä pitkäntähtäimen suunnitelmilla. Vaikka historiahetki piti otteessaan 1800-luvulla, yhtäläisyyksiä tähän päivään on vaikka millä mitalla. Ihmisiä yritetään sivistää irti pahuudesta ja pahan teoista. Mutta eipä ole tullut tulosta, ei. Paha istuu ihmisessä kuin lika Junttilan tuvan seinässä!Tätä pahuutta sanotaan perisynniksi, pahuudeksi, josta jokainen pääsee osalliseksi. Pääsee osalliseksi ainakin huokutuksesta ellei ihan itse teoista!
Orja vai orjuutettu! Orja on peruuttamaton, orjuutettu orjan asemaan määräajaksi tai ajattomaksi ajaksi itsensä saattama tai toisten asettama. Näillä sanoilla on siis merkittävä ero. Orjaksi ei synnytä, siksi orjia ei ole! Orjuutettuja on vaikka millä mitalla. Ellet itse ole oman maailmasi himojen orjuuttama voi toinen henkilö orjuuttaa sinua tavalla tai toisella. Kurjaa on kummallakin!
Sotatila on pakottanut meidät katsomaan pahuutta silmästä silmään. Voin vielä jotenkin selitellä itselleni, että maata on puolustettava ja paha pidettävä loitolla. Varas tulee varastamaan. Siihen on varauduttava ja varasta on vastustettava. Mutta miksi se ei lopu tähän. Kun sotilas omaa vapauttaan tai henkeään vaaliessaan suostuu sotaan ja tappamaan ylempiensä vaatimuksesta, voi tilannetta vielä jotenkin käsittää etiikan ja moraalin ja velvollisuuden näkökulmasta. Mutta sotarikokset sitten. Se on silkkaa pahuutta, että sotilas raiskaa, varastaa elintarvikkeet ja veden, kiduttaa … Näissä kohdissa jokainen asetta kantava yksilö voi itse päättää, lisääkö kärsimystä vai yrittääkö vähentää sitä. Tappaminen traumatisoi! Miten ison lisän mielenalueen tuskaan tuokaan se, että ampuu vaikkapa siviiliä takaa päin päähän vain pienen iloittelun ja huvin vuoksi. Kenellekään ei tarvitse selittää eikä opettaa, että se on pahuutta ja silkkaa pahuutta!
Ihmisen itsekkäät ja omat tarpeet yhdistettynä ahneuteen ja pahuuteen jättävät ikävät jäljet kaikkiin niihin ihmisiin ja heidän omaisiinsa, joihin orjuutus kohdistuu. Me tarvitsemme vangituille vapautusta ja synnin saastuttamille puhdistautumista. Valinta ja valinnan seuraukset! Ei pitäisi olla rakettitiedettä, mutta sitten tulee mutta: minun tekee niin mieli, minä tahdon, minä haluan, minulla on oikeus …
Se onkin minä, joka löytää jokaisesta ihmisestä ja asiasta orjuutettavan. Minäkö siis olen itseni pahin vihollinen ja lähimmäisen kauhistus. Juuri niin! Siksi Jeesus pyytää saada asettua kamalan ja kavalan minä paikalle tekemään tilaa vapaudelle. Itse ensimmäiseksi tarvitset vapautuksen. Siitä seuraa automaattisesti se, että toisetkin vapautuvat. Vapautta maistanut haluaa lisää vapautta, mieluiten täydellistä henkistä ja taloudellista riippumattomuutta. Tämä tila ei ole mahdollinen muuten kuin Isän Jumalan avulla ja kanssa. Kun Harriet puolusti pienenpäänsä, sai hän ilmassa kiitävän painon päähänsä. Myöhemmin hän kertoi, että mitäpä tuosta, tälli lisäsi vain sitä suloisuutta, että kuulin Herrani äänen vieläkin selvemmin! Kohtalokas tilanne, voittoisa tulos – ja vain siitä syystä, että yksin Jumala laittaa pahalle rajat ja muuttaa pahan seuraamukset hyväksi.
Ei ole niin syvää tai luoksepääsemätöntä kurjuuden ja pahuuden pesää etteikö Jeesus sinne haluaisi tulla ja vapauttaa. Jeesus pyytää syntejäsi, ei hyvyyttäsi eikä erinomaisuuttasi. Taivaan taloudessa ei kierrätetä. Anteeksi annetut teot ovat käyttökiellossa. Ne on hävitetty taivaan avaruuksiin, ja jos jokunen olisikin jäänyt lähilammikkoon, siinä lukee Jeesuksen määräyksestä, että onkiminen kielletty. Tervetuloa vapautettujen orjuutettujen joukkoon!
Jaa tämä sivu