Ihmisellä on tahdosta riippumattomia taipumuksia. Jos niille ei osaa nauraa, syntyy komplekseja ja ongelmia. Itselleen nauramisen taito on kuulema yksi tasapainoisen ihmisen tunnuspiirteistä! Eläkeläisten elämänpiiri pienenee ja kapenee myös neliöiden suhteen. Joskus käy niin, että ainut puhevapaa alue on kodinhoitohuone. Miten ihanaa on pistää pää ulos oviaukosta ja todeta, että hei, nyt soittaa sisareni, jolla on huoneisto Turussa hevoskastanjoiden keskellä. Voisiko sen Hyasinttimaisempaa Pukeeta ollakaan! Juuri taannoin pyysin siippaani laittamaan patiolle lasipilarin hopeasankkojen väliin. Hetken ohikiitävä hämmästys. Tarkoitatko, että niiden kiiltävien sinkkisankkojen väliin, kultaseni. Naurakaa vaan... Hammashygienisti tuli ällikällä lyödyksi, kun pyysin poistamaan korallit hampaistani. Ja kuolemattomaksi naurun aiheeksi on sukeutunut kaino pyyntö: kehtaisitko mitenkään antaa minulle conference päärynän hopeaveitsellä!

Näistä alati muisteltavista sutkautuksista en pääse eroon millään! Voin kuvitella, että niille nauretaan vielä viimeisessä muistotilaisuudessanikin. Ihan totta! Mistä meidät mahdetaankaan muistaa poismenomme jälkeen. Nyt on vielä mahdollisuus tehdä korjausliikkeitä kaameasta ämmästä empaattiseen lähimmäiseen! Mutta koska tottumus on toinen luonto, nähtäväksi jää, millaiseen loppusaldoon saattoväki sitten aikanaan päätyy.

Mutta meidänhän piti nauraa … Unohtumaton kommelus sattui Viron reissulla vasta avatun hotellin aulassa. Pynttäytyneenä ja iloinen ilme mahdollisuuksien maailmaan ponnahtamisessa kiiruhdin ulko-ovelle. Äkkipysäys! Ovi ei auennutkaan … Peruutus ja lannistumaton uusi yritys … Ovi pysyy suljettuna. Varovainen vilkaisu vastaanottovirkailijoihin. Heistä ei näytä olevan apua. Pari peruutusaskelta ja peitttelemätön käsien heilutus sillä etäisyydellä, jolla arvelin minut tunnistavan sensorin olevan. Ovi tuumasi, että huiska, mitä haluat … Haa! Ulos näyttää pyrkivän tuntematon pariskunta. Tarkkailen tilannetta ja yritän soluttautua ulos samassa oven avauksessa. Hulvatonta menoa: herrasmies painaa ovenkahvaa, ovi aukeaa ja marssin ulos toisen vaimoihmisen kanssa. Vastaanotossa räjähti pidätetty nauru! Eihän uuteen hotelliin enää laiteta vanhanaikaista kahvasta avattavaa ovea, vai laitetaanko sittenkin...

Laitoin siskolle postikortin Turun hienostoalueelle hevoskastanjoiden keskelle! Yllätänpä parhaan naurukaverini toivotuksella: vedetään taas seuraavassa soitossa toistemme vieterit! Ha haa … Hyvä mieli on kuin alituiset pidot; sanotaan Sanassakin.

Jaa tämä sivu