444

28.03.2024

MEITÄ KANNETAAN

Kuvassa on ystäväni pääsiäiseen laskeutumisen palapeli! Miten mahtava tapa lähestyä pääsiäisen sanomaa hiljaisesta viikosta kärsimyksen kautta pääsiäisen tuomaan vapautukseen ja iloon. Palapelin kuva on valmis vasta sitten, kun jokainen sen pala on paikallaan. Niin se on myös elämässä. Emme voi arvostella kokonaisuutta ennenkuin valmiista kuvasta. Jos palaset ovat alkuun kivikosta ja karikosta, voimme joutua odottamaan sitä vihreätä plänttiä, jossa voimme levätä valossa ja lämmössä. Mutta sieltä se on tulossa! Hitaasti Herra kuvaa elämämme palapeliä. Koska Hän on itse rakkaus, ei kuva voi koostua pelkästään tuskasta. Rakkaus tuo aina mukanaan myös sellaista, josta voimme iloita ja nauttia – ja olla turvassa ilman tarvetta suorittaa olemisemme oikeutusta.

Uutiskuvat ovat tuoneet koteihimme näkemyksen niistä mahdollisista terroristeista, jotka panivat hyrskyn myrskyn moskovalaisessa konserttisalissa. Miten helposti menemme mukaan väittämään, että on ihan oikein, miten heitä on kohdeltu. Luulenpa, että yksin Jeesus omasta kokemuksestaan käsin voisi vielä tässäkin vaiheessa katsoa synnin sokaisemia ja sanoa: katso ihmistä. Jeesuksen kärsimysten tie on edeltä kulkenut sekä terrori-iskussa surmansa ja traumansa saaneiden askeleet että myös pahantekijäin kokemukset iskuista ja kidutuksesta. Syytön, mutta syyllisten puolesta! Jeesus kärsi kaiken sovituksen takia vapaasta tahdostaan. Sitä emme tiedä, millä tavalla kukin terroristeista on saanut sokeutensa pahuutta ja hirmutekoja kohtaan. Mutta kun katselemme heidän runneltuja kehojaan, voimmeko todella ottaa pesäeroa siihen, mitä me itse olemme valmiit tekemään. Jokainen uutiskuva hakatuista ihmisistä tyydyttää toki tirkistelyn haluamme ja päivittelyn tarvettamme, mutta ne myös pelaavat niiden pussiin, jotka ammentavat voimansa väkivallasta ja vihasta. Se joka ruokailee vihan pöydässä, kulkee koston viitoittamaa, loppumatonta tietä.

Huomasit varmaan palapelistä, että meitä kannetaan! Jeesus joi kärsimyksen maljan pohjaan saakka kokien tulleensa hetkeksi jopa Isän Jumalan hylkäämäksi. Me kohtaamme omat kärsimyksemmekin aina turvakalliolta käsin. Me emme ole vastustajan vallassa, vaan iankaikkisilla käsivarsilla silloinkin, kun emme käsitä kärsimyksemme tarkoitusta emmekä kestoa. Vieläkö jaksat katsoa huomisen! Jaksa, ystäväiseni, sillä niin kauan, kun tarinaasi ei ole loppuun luettu, on toivoa paremmasta. Anna Jumalalle mahdollisuus yllättää. Ja sitä odotellessa älä yritäkään itse jaksaa jokaista askelta. Istu Pelastajasi syliin ja levähdä vähän!