Pikkuruisessa taimitarhassani oli tapahtumassa ikävä välikohtaus. Katsokaa itse! Vahvempi ajatteli pistää poskeensa tai anakin tuhota haukkaavan hipon vimmalla hentoisen ja heiveröisen kasvinkumppaninsa. Isommalla on aina voimaa ja valtaa. Pienemmälle ja heikommalle jäävät käytettäväksi viekkaus ja äly! Kasvikähmähän tästä olisi tullut ellei ihmiskäsi tarttunut taimien taisteluun. Heikot ja horjuvat eri osastolle turvaan vahvojen veikkojen leukojen louskutukselta. Kukapa olisi uskonut, että kauhu- ja selviytymistarina tapahtui oman kotini kasviosastolla.

Taimet kurottautuvat sisätiloissa kaiken mahdollisen valon vaikutukseen kasvaakseen ja vahvistuakseen. Taimitarhisti on tehnyt myös ennakoivaa ulkotyötä kasvukauden varsinaiseksi aloittamiseksi. On pitänyt lapioida ja rautakangittaa lunta ja jäätä pois patioilta, että edes ruukut ja kasvuastiat saataisiin pian paikoilleen. Jospa juhannukseksi olisivat sitten kasvilavat valmistautuneet perunoiden vastaanottamiseen. Tässä poikkeuksellisessa hässäkässä olen huolestuneena pannut merkille, että siemenet itävät huonosti. Siksipä juuri taimiruukut menivätkin sekaisin. En tunnista kasveja, joten pensaspavut ja krassit saavat kasvaa niissä purkeissa, joihin sattuvat päätymään. Olen tullut siihen tulokseen, että tekemisen ilo ja meininki on tärkeämpää kuin tikuntiukka kasviharrastus kaikkine oppeineen. Luovuutta muuhunkin kuin lumen luomiseen. Kiva kerätä papuja krassien seasta ja päin vastoin! Tällä rennolla tavalla odotan sormien multaantuvan ja mielenliikkeiden muhentuvan. Olkaa hyvät ja kasvakaa!

Heikki kantoi jo kiikunkin patiolle. Toppatakki päällä ja valmiiksi hankittu vappuhattu toisella puolella päätä kiikku klonkkaa ja ajatukset kulkevat. Pääsiäisen päätös on siinä, että me Jumalan omat emme koskaan ole emmekä elä vahvempien vaatimusten mukaan. Vaikka miten vaikeissa olosuhteissa – Jumalalla on aina viimeinen sana ja pettämätön suunnitelma osaksemme. Tässä on tie, sitä käykää! Ja ellemme itse juokse suoriksi suunniteltuja teitä mutkille – valoa ja voimaa riittää kullekin päivälle juuri oma annoksensa. Ja tämä on vapauttavaa. Maailma haluaa nähdä meidän kantavan ja kasvavan paljon ja hyvää hedelmää. Oikein kilpailemme siitä, kuka kukkeimmin kasvaa! Taivaan tarhoissa on toinen meininki. Jumala antaa ihmeellisen satoa kantavan voimansa kaikkein heikoimmille taimille! Heiveröisimmät ja vaatimattomimmat tietävät, että kaikki kasvu ja kasvun hedelmät tulevat Jumalalta, eivät kasvajan omista lahjoista eivätkä ponnistuksista!

Jaa tämä sivu