546

13.10.2024

PIHAKOIVUN KATVEESTA

Oletko pannut merkille! Suuressa tunnetilassa ihminen katsoo usein ylös, valoa kohti! Tämän tunteen tunnistaa helposti halusta sukeltaa kokonaan kellastuneen puun lehvistöön. Koivu, vaahtera ja haapa houkuttelevat enimmin. Tunne siitä, että lämpöinen valo ympäröi meidät joka puolelta, tuo toivon ja turvallisuuden tunteet. Tämä lienee Taivaskaipuun esiaste. Meihin on painettu Jumalan kaipuu! Kahiseva lehvästö on kuin suuri syli, joka kietoo meidät loppumattomaan rakastetuksi tulemiseen. Sekaan vain ystävät!

Kuulin ruuhkavuosien huoltajan huokaisun: joskus haluaisin tehdasasetukset takaisin. Niin minäkin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä monimutkaisemmaksi muuttuvat koneenkin muistikuvat, olivatpa pilvessä, korpulla tai tikulla tai missä tahansa. Muistot tunkeutuvat luvatta, vaikka ne on deletoitu. Tuntuu, että se, mitä pitäisi muistaa, pätkii ja monet tarpeettomat asiat tulevat kutsumattomina vieraina. Kirjoittaessa tyhjä arkki tai koneen näyttö on haaste. Pään sisältö kaipaa nollausta ja järjestystä.

Puu on elämänpuun olemuksen ihana varjo. Niin koivukin antaa suojaa. Se siivilöi tuoksuja varsinkin saunassa ja vihtomispuuhissa. Runko antaa lämpöä polttopuina. Juuret pitävät maa-aineksen paikoillaan suurissakin tulvissa ja vikavirtauksissa. Puu hengittää ja puhdistaa ilmaa. Tämän tietäen – istutetaan niitä lisää. Yhteisöt vihertyvät käytännöllisimmin juuri puita istuttamalla. Jokaisella puulla on omat hedelmänsä. Annetaan niille kasvurauha.

Mikä puu sinä haluaisit olla? Ihmisenä teet joka tapauksessa puutöitä elämällä lähimmäisiesi kanssa. Oletko tukeva turva kuin tammi, hengellisen ja henkisen olotilan muistuttaja kuin pyhä kotipihlaja. Kannatko kortesi kekoon omenoina vai käpyinä. Miten monenlaisia meitä onkaan. Kasvetaan täyteen mittaan ja pyydetään, että Kaikkivaltias varjelee meidät avohakkuilta!