12.01.2024

MOT PYY

Pieneneminen tuntuu pahalta! Mitä suuremmassa määrin olen yhteydessä luokkakokoukseen

osallistuvien opiskelutovereideni kanssa sitä pienemmäksi muutun: ihan kipparaiseksi kaiken kohtaamani menestyksen ja tyylin takia. Eikä yhtään auta tietää, että itsetunnossani saattaa olla korjaamisen paikka. Kyllä tämän ikäisen ihmisen pitää käsittää, että ei mikään ole niin itsestäänselvää kuin elämän kivut ja itkut. Niitä eivät pienennä osallisuus aikaan eikä saavutettuihin tavoitteisiin, kun on pyyhkinyt hyvin. Siispä sanonkin itselleni, että osansa kullakin. Jos olen Jumalan armosta muuttunut yhtään paremmaksi ihmiseksi – siinä on kyllin. Olen tavoitellut Pro Finladia huomionosoitusta, mutta suurimman kiitoksen sain konnailevalta oppilaalta, kun hän katseli rehtorin kansliaan raollaan olevasta ovesta: nyt siellä istuu kiltti ihminen. Paljon merkittävämpi kiitos ja saavutus kuin renikka rinnassa. Kiitos elämälle, kiitos!

Kun nyt näin saitte olla keventämässä kuormaani, jatkan siitä, mistä oikeastaan pitikin. Vanhoissa sanonnoissa asuu viisaus, vaikka emme niiden alkuperää oikein käsittäisikään. No, tiedättehän tämän: sanotaan, että ”pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä”. Se on mahdollista! Nyt on tutkittu ja todistettu rengastusaineiston avulla, että pikkulinnut ovat entisestäänkin pienentyneet, minkäpä muun kuin ilmastonmuutoksen sopeutumisvaatimusten vuoksi. Gramma painosta ja milli pyrstöstä, mutta kuitenkin kaikilta, ei siis satunnaisesti. Likinäköisenä kiikarinkäyttäjänäkin tämä tosiasia jää minulta huomaamatta, mutta uskon kyllä, että pienentyneet ovat. Jos yhä jatkavat samaa rataa, en kohta näe niitä lainkaan. Mutta pointti on tässä eikä tuossa. Minkä edellä? No maailmanlopun! Kautta vuosisatojen on pyy muistuttanut meitä rajallisuudestamme. Kun nyt tieteellinen todistus on asiasta annettu, eikö meidän kannattaisi huomioida jotakin. Loppu on loppu, tulipa se sitten pikkulintujen saattelemana tai täytenä yllätyksenä. Ja mitä sitten pyy-sanontoihin muuten tulee, kai meidän pitää opetella, että parempi pyy pivossa kuin yksitoista oksalla. Lintukadon takia tietenkin!

Kun nakki pienennettiin sivistyneempiin tarjoiluihin sopivaksi, tuli siitä prinssi! Ja eikö olekin hieno juttu, että Lapin turistit ovat rakastuneet suomalaiseen makkaraan. Joko on brändätty, joko. Makkaraa ei saisi tarjoilla ilman, että sitä pureskeleva turisti tietää syövänsä suomalaisen arkivihannesta. Nauravat nakit kuuluvat huumoripuoleen! Makkarassa on aina kaksi päätä kuuluu tosiasioihin ja on tärkeä tieto tieteellisemmälle vierailijalle. Raakamakkara ja varsinkin verimakkara pitävät kauhusta ja selviytymiskisasta huolen. Miten paljon makkarassa onkaan tarjottavaa! Kerran sanoin jollekin lapsipoloiselle opetuskeittiössä, että voi sinua rakas makkara. En jaksa muistaa millaista soosia väännettiin, mutta oppilas ilmoitti, että on häntä kauniimminkin kutsuttu ja kuvailtu, mutta ainahan sinulla on hyvä tarkoitus mielessä. Pelastuin ja Heikki pelasti tältä. Olin lähettämässä ilahdutuspostikorttia miehelle, jonka tiesin rakastavan makeaa ja kaikenlaisia herkkuja. Miten siinä ääneen tulinkin sanoneeksi, että taidan laittaa titteliksi ”herkkupeppu”! Et varmasti laita! Miksi ihmeessä en laittaisi ihmiselle, joka syö aamupalallakin prinsessakakkua … Herkuttelija mikä herkuttelija!