01.04.2023

KIRPUNPUREMA

Kun kirppu puree sinua, muista silloin minua. Voi noita ihania lasten ystäväkirjoja ennen, lieneekö enää nyt. Ja kiiltokuvat! Niitä sai hammaslääkäristäkin. Nyt eivät anna edes tarraa aikuiselle vaikka kuinka nätisti pyytäisi! Lapset menevät joskus pesuveden mukana! Kun hygienian taso nousee, kirputkin katoavat – ja se nyt oli monille suurin tae ystävien saamisesta. Kun eivät pure, ei juuri ystäviäkään ole. Onkohan SPR;n ystäväpalvelu ihan hakoteillä?

Päädyttiin siinä hevoskastanjasiskon – muita ei kyllä olekaan – kanssa puhumaan ystävistä kylänmiesten lisäksi. Vähiin menevät. Vanhetessa uusia suhteita ei juuri synny ja osa lähtee vuoron perään luonnonlisen poistuman kautta. Vainajien kanssa ei saa olla missään tekemisissä, muuta kuin kukkia haudalle ja kynttilä pimeän aikaan. Kyllä siinä silloin pää pyörii kuin pöllöllä, että kenelle puhun, kenelle kertoisin ja juttelisin. Ne on kuulkaa harvat ja valitut, jotka jaksavat omien koettelemusten kanssa kuulla vielä toistekin murheita. No nauretaanhan sitä myös. Mutta, jolla onni on, se sen kätkeköön. Kateutta kestävät vain koetellut ihmissuhteet!

Minua on nuhdeltu siitä, että eihän sinulla ole minkäänlaista naisverkostoa tukena ja turvana.

Ei ole päässyt syntymään. Nuorena ihmettelin, että miksi ne siiderin saatuaan aina pyrkivät tarttumaan tukkaani – sinä senkin … Vanhempana ei minulle juuri juoma maittanut vettä kummempana, ei sitä voi viini-iltaan ottaa jorottamaan … Nyt vanhempana mummouden lähestyessä kaikilla on niin kova halu pysyä nuorena ja nuorekkaana, että salille pitäisi mennä, mutta ei siellä kukaan huohotukseltaan puhu eikä läkähdykseltään haasta.

Yrittämisestä minua ei voi moittia. Kun puoliorpona pysäitin kaikki vastaantulevat miehet ja kysyin, että tulisitko meille isäksi – nyt aikuisena ja samalla tavalla suorasukaisena sanon, että ystävää kaipaan, kelpaisinko minä sinulle tai jollekin sinun tuttavistasi. Kerran puhelimessa henkisesti kamppasin puolitutun ja sanoin, että olet kuule niin mielenkiintoinen ihminen, että voisimmeko tutustua ja kuka ties ystävystyä. Langan tai aaltojen toisessa päässä tuli vaivautunut hiljaisuus: kuule, nyt ovella koputtaa joku, minun pitää lopettaa. Ei soittanut toista kertaa! En helpolla anna periksi. Sanoin Heikillekin, että painatan T-paidan, jossa lukee, että naisystävää vailla.

Et kuule painata – ja mieti nyt kaikkia mahdollisia mielleyhtymiä. Et voi ottaa riskiä etkä laihaa! No nyt on yksi ihminen kiikarissa, Heikin entinen työtoveri, kiltti ja sydämen sivistyksellä varustettu. Mutta niin siinä kuitenkin käy, että kun saan houkutelluksi iltakahville kumppaninsa kanssa – ei toista kutsua enää noudateta. On kiire koettelemaan uutta härkäparia tai hoitamaan omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Tuttu tarina, joka toistaa itseään. Jaetaanko sellaisia ansiomerkkejä, että on hyvä ellei paras karkoittamaan kauas kaikki lähimmäisen nimeä tottelevat!

Hevoskastanjasisko, ethän vaan kuole! Kenelle minä muuten kaadan huolten likaämpärin. Kuka nauraa makeasti kanssani tai sanoo tarvittessa suorat sanat. Näissä ystäväasioissa olen kuin täi tervassa – pääsemättömissä. Pääsiäinen kyllä kelpaa minulle. Se on juhla, jonka Jeesus on valmistanut – ihka oikea pääsinpäivä, vapaaksi julistamisen päivä yksinäisyydestä ja kaikista muistakin taakoista, iloisen syntisen syntymisen päivä. Pitkää perjantaita lähestyttäessä, jos saan siskokulta pyytää, että muista se ahtaan paikan kammo. Tiedänhän minä, että arkussa on vain kuoret ja sielu taivaassa iloa omistamassa, mutta siitä huolimatta, jos saan ja voin pyytää … Että jos kestät yhteiskunnan asettamat paineet, ei ruumissukkia kiitos. Arkun ahtaudessa on tarpeeksi kestämistä. Ahtaan paikan kammo alkaa niin vähästä. Että vaikuttaisit siihen, että saan vaikka vain kuorina vain jatkaa viimeistä matkaa niin kuin aikaisempaakin aloituksesta asti -paljain varpain. Jos viitsit – käytän aina samanväristä kynsilakkaa käsissä ja varpaissa – harmonian takia ...tai ehkä se on jo liikaa pyydetty.