Syksy on kylvetty! Sato kootaan joulunajan ilona ja valona! Mutta sitä ennen ehtii tapahtua monenmoista. Valaistujen pusikoiden ihanuus ja kauneus. Pitkän aikaa paras viesti tuli tähän tapaan: pojat istuvat pimeällä pihalla syystuulen silityksessä; ihailevat juuri virittämiäni valoja ja juovat kuumaa kaakaota kermapilven läpi! Elämyksi, jotka syöpyvät sydämeen ikiajoiksi!
Iltakävelykin voi olla haasteita täynnä. Ei pelkästään pimeän takia … Siinä murritettiin ylileveänä kuljetuksena kylänraittia. Huppu päässä, puheenpulputuksen sulostuttamana. Kesken kaiken kuului ihan pikkiriikkinen pling. Vaisto kehoitti tarrautumaan siipan toppatakkiin – ja toden totta musta menijä polkupyörällä varoitti ohitusaikeistaan. Ei se mitään auttanut: ja itse siihen ikään kuin anteeksipyyntönä huutamaan, että myö ei kuultu mittään! Maantiekiitäjä meni päätään puistellen. Pidettiin askeltauko ja odotettiin varmuuden vuoksi, juoksisiko keljukojootti perästä. Ei tietenkään, minähän se juuri kiljuin!
Kun itse vanhenet, tulet tietämään millaisen vastuksen kipeät lonkat ja pattipolvet tekevät iltakävelyn ihanuuteen. Voi siitä seurata marssimurtumakin, ei kävelyn kiivauden eikä paljouden takia, vaan kompastelun ja kompuroinnin. Ihan pienestä ei pidä mennä lääkäriin! Tuttavani poti tukalan kipeää jalkapöytää: mikä sitä niin rassaa. Kaksi kokelasta katsoivat levahtanutta jalkaterää ja tulivat siihen tulokseen, että rouvan koipi ei kaipaa muuta kuin kosteusvoidetta kuivan nahkan päälle. Eivät sentään tarjonneet tervaa eivätkä höyheniä! Hieno diagnoosi. Seuraavana iltana askellus oli tosi liukasta menoa vähän myötälaitaisessa. Rasva vei kitkan! Onneksi kengät eivät luiskahtaneet matkalla eriparijalkoihin. Kyllä lääkäri tietää!
Mäkkäri on lanseerannut uuden sanan: yhdemmäisyys. Ajattelin, että asian voisi yhdistää iltakävelyyn ja ansaitsemiseen ja pieneen hupailuunkin. Korkeat ylämäet puuskututtavat. Ohjaa sontikka kuin vanhanajan vinkkari sähkölautailinjan eteen ja pyydä kyytiä. Käviskös komistukselle kaksi kärpästä yhdellä iskulla tai paremminkin kaksi keppiä laudalla. Jos nuori mies tekee tilaa sähköpotkulaudalle, anna unelmien lentää helmojen paukahtelussa. Kun mäen päällä jätät kainot kiitokset, kysäise kaiken varalta, että voitaisiinko ottaa huomenna uusiksi. Sama aika, sama paikka. Itse sain nuoruuden hurmassa pelkästään polkupyöräkyytiä. Keskenkasvuisen oli pakko matsoilla ja nostaa etupyörä ilmaan. Kun jäsähdin asfalttiin, päätin ostaa oman pyörän romantiikan menetyksestä huolimatta. Onneksi tarakalle ei tullut uutta tyttöä!
Minulle täysin mystistä on sanonta sohvaperunoista. Jos istumisen ihanuudesta on kysymys, miksi ei sanota ahterinhautojat tai villashaalikääryleet. No, eihän tässä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää; on iltakävelyn aika! Jospa joku keittäisi kuumaa kaakaota kermapilven kanssa ...
Jaa tämä sivu