tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!
JOULUJA! Tänäkin jouluna tahdon muistella pikku-Juhan laulantaa Petteri Punakuonosta. Sitä paitsi laulumuunnos on ajankohtaisempi kuin koskaan. Petteri pitäisi laulaa, että taival on valoton; pikku-Juha kuitenkin paukutti menemään, että taivaal valot on! Ihan ero. Sähkökatkotkaan eivät pelota, kun taivas on valaisemassa.
Saatteena on myös joulutervehdys viime vuodelta, videona. Tehtii laulava kortti lähetettäväksi, mutta sisältö oli niin väkevä, että se ei kulkeutunut eteen päin. Vuosi kului ja sinä aikana insinööri-isäntä oppi tiivistämään videosisältöä lyhentämättä esitystä. Nyt voitte siis vihdoinkin nauttia tiivistetystä joulutervehdyksestä. Ja koska joulu on perinne itsekin, harva kai kiusaantuu vasta vuoden vanhasta esityksestä!
Luulin, että voin lopettaa tähän. Ei onnistunut! Hevoskastanjasisko, vaikka muita ei olekaan, otti napakasti yhteyttä tekstiviestillä. Soita! Tästä sinun on pakko kirjoittaa. Kuule, en usko, että elämme tällaisessa Suomessa. Halusin laittaa lahjarahan kahdelle tyttöselle noin 400 kilometrin päähän omasta kodistani. Soitin siis äiti-ihmiselle pyytääkseni pankkitilin numeroa, koska postiin ei saa kuulema laittaa rahaa. Siihen tyttöjen äiti, että älä ihmeessä muista meitä pankkitilille. Kela tsekkaa jokaisen panon ja vähentää tuistamme! Mitä! Enkö siis voi antaa joululahjaa? Juu, et. Voin päätyä maksun puolelle! En usko, soitan kelalle. Virkailija vahvisti asian: lahja lasketaan perheen tuloihin ja avustus vähenee, valitettavasti rouva. Tässä maailmassa, jossa rahaa kylvetään ja haalitaan mielin määrin, en voi antaa joululahjaa yhtä kertaa vuodessa. Ymmärrättehän, että en voi piipahtaa tästä matkasta perheen postilaatikolle eikä kirjelähetyskään tule kuuloon. Ymmärrän! Että jos asuisivat tuossa lähellä, voisin antaa käteen harmaan talouden lahjan, mutta rehellisesti en sitten niin millään. Ette, mutta ymmärrän! Kuulkaa, kiitos. Vika ei tietysti ole teidän, mutta minä annan sen lahjarahan, vaikka mikä olisi. Sisareni soitti taas äiti-ihmiselle ja kysyi, että kuka turvallinen ihminen asuu hänen lähellään ja jonka pankkitilin kautta voisin laittaa rahan sinulle. Sellainen löytyi. Ja olisi niitä useampikin ihminen, sellainen turvallinen, joka ei ota välitysveroa tai kehtaa sanoa, että ei tilille mitään ole tullut. Tätä ihmelellessäni voin osallistua rikolliseen toimintaa. Joululahjarikos kahdelle varattomalle tyttölapselle toiselle puolelle Suomea. Siskokulta! Olet kaunis ja rohkea. Ihmeellistä on! Saan antaa Pelastusarmeijan pataan, mutta en suoraan tarvitsevalle. Tästä on tehtävä vaaliteema. Kyllä se on niin, että osallisena on hyvä vahtia osattomien onnea. Mutta tyttöjen on saatava kouluun uudet puserot. Oletko samaa mieltä? Olen olen! Tulet sitten kuulusteluun mukaan, ja sanot, että pankaas miettien vähän ja omatunto aalloille! Sanon sanon!