Violence: jokaiseen maailman kolkkaan pesänsä tehnyt kansainvälinen sana ja teko – väkivalta. Koetamme korvata tuota kurjalta kalskahtavaa sanaa voimankäytöllä. Kun voimankäytöstä poistetaan sydämen sivistys, päädytään aina väkivaltaan, jota luvattoman usein siivittää sydämen sopukoihin pesiytynyt rasismi ja ennakkoluulot!

Anna ihmiselle valtaa, niin minä kerron millainen hän on. Naurettavan pienikin valta voi saada hämmästyttävän aggressiivista käyttäytymistä aikaan. Kun minä sanon ja määrään, sinä uskot ja tottelet tai itket ja tottelet. Tämän ongelman kanssa elämme aikojen loppuun saakka. Ilmestyskirjassa sanotaan, että kaikki ihmiset eivät tule koskaan korjaamaan asennettaan väkivaltaan: he eivät luovu murhistaan eivätkä tapoistaan, eivät velhouksistaan eivätkä haureudestaan eivätkä varastamisesta. Parasta pitää tämä mielessä pitkäntähtäimen turvallisuussuunnitelmia kaavailtaessa.

Sota on äärimmilleen vietyä voimankäyttöä! Surullisina hyväksymme sodassa sen, että siellä kyllä kuollaan, koska muuta vaihtoehtoa ei löytynyt. Sodan voimankäyttö muuttuu väkivallaksi siinä vaiheessa, kun sydämen asenne ja arvot alkavat tappaa. Siksi niin pahoitin mieleni, kun luin älykkäinen ihmisten ostaneen tervehdyspommeja venäläisille lähetettäväksi. Ei käy karkeasta vitsistä, ei, eikä vastapuolen kannatuksesta! Sodassakin vihollinen on ihminen ja lähimmäinen. Ylilyönnit ja uhot tekevät väkivaltaa valitettavalle voimankäytölle. Ja näin vaalien lähestyessä se voi viedä myös tuiki tarpeellisen äänen!

Suomalaisten arkiaseistukseen on kuulunut haulikko ja kirves! Naiset ovat turvautuneet kaulimeen tai paistinpannuun. Liian monet lapset tunnistavat koivuniemenherran! Uniseksi ase on yhä keittiöveitsi. Ai niin, ja luomuversiosta käy nyrkki! Tavallisia tarvekaluja kaikki, mutta pikaistuksissa käytettynä vaarallisia vehkeitä. Kukapa meistä ei muistaisi Pekka Puupään ja Justiinan kolmiodraamaa, kun kaulin on koholla!