23.05.2023

VOIKUKKAKAKKU

Kesän bikinikuntoa ajatellen tulevien juhlien paras tarjoilu saattaisi olla voikukkakakku! Ympäristöystävällinen, edullinen ja lähes kaloriton, kun otetaan huomioon syödyn ruuan käsittelemiseen kulunut voimainponnistus. Herkullisuudesta en mene takuuseen vaikka päälle pursoteltaisiin vaniljamajoneesia.

Kirjoitustauon aikana on kertynyt ihmettelemisen aihettakin. Jos olette hakeneet passia poliisilaitoksella viime aikoina, tiedätte, miten tarkistellaan ja varmistellaan ja todistetaan. Kysymyksessä on oikeasti virkatyönä tehty poliisikuulustelu – onhan kysymyksessä arvokirja, joita varastetaan ja väärennetään. Kaikki hyvin huolisuomessa! Mutta entäpä jatko? Tämän onneen vievän arvopaperin voi hakea R-kioskilta tai paikallisesta marketista. Olisikohan yksilön suojaus jäänyt toteutumatta ihan loppumetreillä. Kun uutisoivat asian, tiedetään nyt maailmalla, miten Suomessa on helppoakin helpompaa saada passi omiin käyttötarkoituksiin. Hip hei! Tehdään kitka- tai markettikaappaus ja kirjoja on jaossa sukulaisia myöten...

Tästäpä pätkähtikin mieleen, miten moukkamaisella, mutta hyvää tarkoittavalla käyttäytymisellä voi saada piiloaggressiota aikaiseksi. Puutarhalla sattuu ja tapahtuu, koska siellä tavataan uudet ja vanhat tuttavuudet kerran vuodessa. Itseensä ihastunut opettajaihminen, minua pari vuotta nuorempi, kävi kimppuun ja muistutti, miten oltiin yhtä aikaa Lyseossa … ja sinulla oli ne pitkät korkkiruuvit … Ja jatko! Ja siellä silloinkin koulunpihalla pussailitte toisianne! Ei muuten pussailtu!! Kyllä pussailitte joka päivä. Ei pussailtu. Kansaa puutarhalla tarjottavan ilokahvin myötä alkoi kokoontua tämän äänekkään pussailun todistajiksi. En tarttunut raivelista enkä jatkanut jutustelua. Olisin voinut huutaa, että elä hyvä ihminen kerro kaikille, äiti tappaa, jos saa tietää. Kädestä pitäminen oli ainut sallittu asia siihen aikaan sitten, kun rippikoulu oli käyty ja täytetty 16

vuotta. Ihan totta, ei pussailtu! Hyvät käytöstavat olivat must ja sillä selvä. Olin kuin ylikävelty pelkästä pahasta mielestä. Olisi kannattanut pussailla, koskapa nyt kaikki muistavat vain tämän episodin eikä kaunista käyttäytymistämme. Että muistelkaa ihmiset totta ja sitäkin arvostavasti!

Väärä todistus ääneen huudettuna sivaltaa, vaikka sillä ei olisi enää mitään väliä. Onneksi jälkikasvu ei ollut mukana todistamassa tätä mummon oletettua töppäilyä. Olisi siinä ollut selittämistä. Kyllä pussailit koulussa mummo …

Ihmettelin, kun päivänsinet näyttivät jotenkin nuupahtaneilta, mutta muut kukat elinvoimaisilta ja ihastuttavilta. Ja sittenhän mä hokasin. Minähän hoidan kaikkia eri lajikkeita samalla tavalla! Ei se ole oikein eikä hyvä lasten eikä kukkastenkaan suhteen. Yksilöllisen kohtelun tie käy onneen! Annoin siis päivänsinille aikaa tutustuakseni niiden erityistarpeisiin ja toiveisiin. Samalla tavalla kuin kohtelisin lähimmäisiänikin – kaikkia muita, mutta en sitä pussailuun addiktoitunutta ihmistä. Apuva! Kerroin isomummolle puutarhan tapahtumat. Ette pussailleet. Minulla oli vakoojat ja olisin tappanut sinut, jos olisit jäänyt kiinni … Että on kasvatusta ja kasvatusta!