27.03.2023

TARJOILLAAN TUIJA

Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin, mihin elämä on sinut kuljettanut. Itse vastaisin, että elämä on heittänyt keskelle päättymätöntä selviytymiskamppailua. Jos kertoisin, että kotitalousopettaja ja toimittaja, naimisissa, yhden tyttären ja yhden tyttärenpojan äiti ja mummo – tekisin itselleni vääryyttä vaikka en valehtelisikaan. Kun puhun selviytymiskamppailusta en puhu pelkästään uhriutumisesta tai uhrautumisesta. Mistäs sitten? Voi, niin paljon kaikesta muusta. Ole hyvä! Itsearviointi vinouttaa ellei siihen liitä ulkopuolisten antamaa osiota.

RAILAKKA RAKASTAJA

Minut on armoitettu rakastamaan. Tulipa vastaan tuttu tai tuntematon, tunnekäsittely on sama. Olen puhtaaksiviljelty kaikista ennakkoluuloista. Maailmaa matkatessani tai kotoSuomea tallatessani kaikki kohtaamiset ovat arvokkaita ja suojeltavia ja vaalittavia. Kaikkein otetuin olen ollut yhteydestäni intialaiseen norsuun. Vanhapoika ei sietänyt turisteja, mutta niin vain kohdattiin ja juristiin matalalla äänellä toisillemme. Tulee itku, kun ajattelen tuon järkäleen käsityskykyä. Monet ihmisetkään eivät ole aistineet, kun monella tapaa olen yrittänyt sanoa, että sinä kuule olet hyvä ja ihana – mutta norsupa ymmärsi. Se, että itse rakastaa, ei suinkaan tarkoita, että tulisi rakastetuksi. Päin vastoin! On totuttava kantamaan hämmentävän ihmisen ja ehkä opportunistinkin taakkaa. Mihin se oikein pyrkii, mitä se oikein haluaa ja yrittää. Kummallinen tyyppi!

KÖYHÄ

Rakastaminen – vai pitäisikö sanoa välittäminen on köyhdyttävää puuhaa. Et voi äiti aina antaa jotakin pois ja ostaa uutta itsellesi tilalle. No kun eivät anna ostaa suoraan uutena, sitä, mitä tarvitsevat. Voihan jysäys. Pointti on se, että aina ei vain voi antaa, äiti. Voi, voi – tulkitse se sitten ihan miten haluat. Ei pappa turhaa sitonut vohvelirautaa ketjulla keittiöön. Olet ostanut jo neljä oppilaita varten. Olen ollut rutiköyhä eikä minulta koskaan kuitenkaan ole puuttunut mitään. Kai tässä toteutuu suuri salaisuus: antaessaan saa. Ja kuka nyt räteihin ja lumpuihin rakastuisi. Köyhälle annetaan parasta mahdollista, että hänen omanarvontuntonsa voisi kasvaa. Ymmärrät nyt, että hyvää tarkoittavat ihmiset ovat pitäneet minulle pitkiä monologeja säästämisen merkityksestä. Moni on oikeasti suuttunut, eivät tuo enää edes kukkia, kun annat kuitenkin pois. Osa pyörittää päätään ja silmiään. Antamista ei kuitenkaan voi eikä saa rakentaa kiitollisuuden varaan. Oltiin itse aika lailla puilla paljailla. Tyttären koulukaveri tarvitsi kipeästi luistimet. Aterian voi aina vaihtaa kaurapuuroon, joten hokkarit ostettiin ja annettiin. Poika katsoi upouusia luistimia ja totesi – rikas paska!

HULLUNROHKEA

Sanovat, että älykäs ihminen kyseenalaistaa. Tässä lajissa ylitän kaikki Mensan määritelmät. Ja jos ei homma hoidu, lisätään työkalupakkiin täydellinen pelottomuus auktoriteetteja kohtaan. Kirjekaverini voi vallan hyvin olla presidentti, arkkipiispa tai kansanedustaja, ministeri. Ei väliä mitään, jos asia niin vaatii. Selviytymistaisteluissa ihminen kasvaa vahvaksi, liiankin vahvaksi. Äiti, eivät kaikki ole niin vahvoja kuin sinä. Ymmärrä, että joitakin voi ihan tavallisesti pelottaa, eikä siinä auta, että toinen sanoo vain, että pelko pois rosemary. Jos kukaan ei kuule, minua pelottaa tavattoman moni asia. Vaikka hampaat kalisisivat, taistelen rakkaideni puolesta viimeiseen pisaraan asti ja vieraidenpienkin, jos antavat tehdä sen. Tämä meni kuolemanvakavaksi. Olin osallisena pääroolissa täydellisessä virhearvioinnissa lähettävän ja vastaanottavan sairaalan suhteen. Laillistamattomana lääkärinä tein itsediagnoosin ja painelin tippapussi kainalossa ulos sairaalasta. Siitä Mehiläiseen pyytämään, että eikö kirurgi kuitenkin leikkaisi, muuten menee henki. Leikkasi seuraavana päivänä ja ihmeen kaupalla tässä porskutellaan. Vahvinkin tarvitsee varjelusta!

MUSTAN PUOLEN TUIJA

Perfektionismi on syöpäkasvain. Kun itse olen uhrannut tälle alttarille liian paljon, olen koulussa opettanut nuorille, että ei aina tarvitse eikä ole viisastakaan olla paras ja komein. Elämä on opettanut, että tasapaino säilyy, jos ottaa arvosanat kahdeksikkona ja jäljelle jäävät kaksi kymmenestä rahana. Ihmissuhteiden syntyminen ja kasvaminen on tärkeämpää kuin huipputulosten antama tyydytys. Perfektionisti jää yksin oman erinomaisuutensa kanssa. Olen jo oppinut tasapainoilemaan. Sisustukseni on minimalistista ja viivoittimella järjestettyä. Lusikkalaatikossa on niin paljon muruja, että yskittää, kun sen avaa. Vapauttavaa! Olen yli puolet elämänurastani pomoillut aikuiskasvatuksen parissa. Pahin kauhukuva oli joutua peruskouluun. No, sanovat, että pelko on kohdattava. Ja mikä riemu. Olen viihtynyt nuorten kanssa paremmin kuin aikuisten. Olen rakastanut ja saanut vastarakkautta. Tosin mitään ei ole tullut ilmaiseksi. Jos oppilaat taputtavat opettajan luokkaan tullessa, sen saa anteeksi kerran tai pari. Jos taputtaminen vain jatkuu, alkaa nilkkaluun kaluaminen, kunnes käveleminen on liki mahdotonta. Siitäs sait!

ISÄN ETSIJÄ

Jäin kaksivuotiaana isättömäksi. Sanovat, että isättömyys näkyy aina jossakin kohtaa ihmisen elämässä ja käyttäytymisessä. Heti, kun opin puhumaan, ryhdyin isän metsästämiseen. Yksinhuoltajaäiti veti minua pulkassa pakkasessa tarhaan. Käytin äidin selän antaman näkösuojan hyväkseni. Aina, kun mielestäni vastaan tuli herrasmies, kysäisin tervehdyksiä vaihdettaessa, että tulisitko meille isäksi. Voitte vain kuvitella nuoren lesken tukalaa tilaa. Isää ei tullut, ei edes sitä puolikasta pitkään aikaa, mutta ihmissuhdeharjoittelua sain huomattavassa määrin. Heikki on ensi vuonna ja seurusteluajan mukaan lukien vielä enemmänkin kuin 50 vuotta ollut rakastajana, aviomiehenä, kumppanina, isänä ja kaikenpuolisena huolehtijana. Kaikki kunnia kestäneelle liitolle on hänen ansiotaan. Aikuisenakin voi etsiä jotakin, mitä ei edes itse pysty määrittelemään. Vasta sitten, kun kielletty hedelmä on melkein kantoineen kaikkineen järsitty, Jumalan armosta tolkkuuntuu ja näkee vihreän laitumen, joka on samalla puolella aitaa kuin itse. Ympyrä sulkeutuu kohta. Hoidan äitiäni omaishoitajana tässä kotosalla. Isän etsiminen on päättynyt hyvin. Jumala taivaassa on kuullut pienen Tuijan, nuoren Tuijan ja aikuisen Tuijan tarpeet ja pyynnöt. Kummasti on helpottanut oloa. Tämä Isä ei häviä minnekään!

MÄÄRITTELEMÄTÖN

Äiti, miten ihmeessä sinä aina vain voit olla noin naiivi, hyväksikäytettävä. Avoimuuttasi käytetään hyväksi ja täydellistä estottomuuttasi naurujen rakennusaineeksi. No mutta mitäs haittaa siitä on. Tavallista yritin, mutta tavatonta tuppaa tulemaan. Jos kahvipöytäkeskusteluissa nauravat, että meni sitten heittämään puseroa hammaslääkärissä, unohtivat ehkä kysyä miksi. Kaikkeen on ihan säädyllinen selitys. Jos ihmisellä on hieroja ja hammaslääkäri samana päivänä, kuka tahansa voi erehtyä ajasta ja paikasta. Ja kohta saat sakot, kun aina tyyttäävät sinulle vihreissä valoissa. Jos takana tulevien päässä olisi niin paljon ajatuksia kuin omassani, ohittaisivat kaikessa hiljaisuudessa. Minä vain kirjoitin lehtitekstiä – ja kirjoitan yhä.

Tuija Suistomaa

Urheilutie 1 A1

79600 Joroinen

0405594428