533

26.09.2024

TARKKAILE TARKOIN

Meitä on vuosisatoja kehotettu tarkkailemaan ajan merkkejä. Kun tarkastelet näkemääsi ja

kokemaasi, tiedät, mihin maailma on menossa. Olen täysin epäpoliittinen henkilö. Yksikään puolue ei ole saanut minusta jäsentä. Tämä taas johtuu siitä, että en millään voi alistua ryhmäkuriin ja elämää happamoittaviin kompromisseihin. Kompromissi on demokratian lapsi! Kompromissit eivät aina ole oikea valinta, vaikka ne ehkä takaavat siedettävämmät elinolosuhteet.

Informaatioyhteiskunta ohjaa meitä aina johonkin suuntaan. Se tietää hyvin, että tottumus tekee toisen luonnon. Inhoan kasvihuonekurkkua. Ei se mitään. Kun minulle sinnikkäästi tarjotaan sitä lukemattomissa eri kohdissa ja kombinaatioissa, pikku hiljaa opin jättämään sen inhoreaktiotta lautaselle tai sitten vain nielen, kun se aina on siinä tyrkyllä syömistä vaatimassa. Lopulta elän tilanteessa, että ellei kurkkua olekaan tarjolla, tunnen elämänpiirin uhkaavana ja pelottavana. Tästähän puuttuu jotakin! Ja niin siinä sitten käy, että saavat minut huolestuneena huutamaan: tahdon käydä kurkkuun käsiksi.

Taidan kirjata tähän tarkkailuni tuloksia. Mitähän tulevaisuuden tutkijat ovat niistä mieltä! Ihmiskunnan alamäki alkoi siitä, että meitä päätettiin olla kasvattamatta ja valmentamatta Jumalan pelkoon (se on kunnioittamiseen sen kaikissa muodoissa). Niinpä nyt sitten kärsimme ympäristöahdistuksesta harjaantuneina hiilidioksidipäästöjen ja jäätiköiden sulamisen pelkoon. Luoja heitettiin yli laidan. Luotu yrittää haukata liian suurta palaa sulatettavaksi. Sotkellus ja sekamelska, josta kukaan ei näytä löytävän ulospääsyä. Etsimme toivottomina toivoa tilastollisesti siinä tosiasiassa, että olemme entistä enemmän eksyksissä.

Ihmiset ovat muuttuneet epämääräiseksi väestöksi, jota voidaan heitellä sinne tänne tarpeiden mukaan. Toisaalla on väestöpula ja jossakin samaan aikaan liikaa ihmisiä. Mitä tekee päättäjä. Se muuttaa maailman muurahaiskeoksi, jossa valtaa pitävät voivat päättää, milloin valmistetaan työmuurahaisia, milloin rotevia sotamuurahaisia – ja tähän tapaan. Kuningatar väsyy ja vanhenee, mutta uusi on syntymässä. Ei siis haittaa, jos itse saa olla tahtipuikoissa. Eikö tuo tuossa jo muninutkin ihan tarpeeksi pitkään ja kamalan paljon! Väestökäsite jakaantuu erilaisiin ryhmiin. Älykkyytemme riittää värisuoraan. Opimme, että se on sama asia, puhuuko suomen kieltä valkoisen ryhmän edustaja, vai musta vai keltainen tai punainen – vihreät puhuvat joka tapauksessa silloinkin, kun kukaan ei ole kysynyt yhtään mitään.

Meitä totutetaan valtaapitävien uskolliseen tottelemiseen ja palvelemiseen. Globaalit instituutiot ottavat ihmisen itsemääräämisoikeuden sillä verukkeella, että koko maailma pelastuu. Jotkut sanovat, että koronarumba oli suuri ihmiskunnan tottelevaisuustesti. Ja sehän jo tepsi ainakin osittain. Ihmiset tappelivat rokotejonoissa voidakseen saada osansa toisten luomasta tahdosta. Ja rumba vain soi! Askelissa ei mikään ole niin varmaa kuin epävarma.

Olemme kasvaneet väkivaltaan ja seuraava askel on totuttautuminen ajatukseen ja toteutukseen sodasta, mieluiten kolmannesta maailmansodasta. Kun isot päättävät, että tarvitsemme uuden maailmanjärjestyksen, pienet ottavat aseet kauniisiin käsiinsä. Oma kuolemanpelko on paras mahdollinen ryyditys toisten eliminoimiseen.

Siitä, että elää huumattuna näkemättä selvää päivää, on yhteiskunan uusijoille merkittävä etu. Ihan sama, käyttävätkö kovia vai pehmeämpiä aineita. Pääasia, että pää on sekaisin muusta kuin seuraavan satsin saamisesta. Vapautuva päihdepolitiikka sivistyksen varjolla, ylilääkitseminen, ravinnon tehostettu huonontaminen … Iskusana on itsehoito! Hoito kyllä, mutta oikea diagnoosi – onko sillä nyt niin suurta väliä. Ei puoskarointia ole pelkästään vaihtoehtohoitojen rahakas virta. Kun pienellä koulutuksella arvioidaan hoidon tarvetta, voi joku jäädä hoitamatta. Eikö vasta oikeasta ja oivaltavasta diagnoosista synny taloudellisesti kattava ja tavoitteellinen hoitaminen.

Elämme kiivasta koulutushysterian aikaa samalla, kun tekoäly kohta ajatteleekin puolestamme. Tieto lisää tuskaa. Ilmankos olemmekin niin ahdistuneita!

Maatalouspolitiikan mollaaminen on muotijuttu. Kylläpä onkin helppoa arvostella ja ahdistella alkutuottajia täydellä vatsalla. Ettekö jo huomaa. Ruokaa käytetään väestöpolitiikan sääntelyssä ja pian myös sodankäynnin tehokkaana aseena. Vähennetään ruuantuotanto ja hyllytetään maatalouden harjoittajat. Siitä on lyhyt matka ruualla hallitsemiseen. Laulapa laulua, että saisit palasen leipää. Itse asiassa olenkin jo kokenut osan tästä kauhuskenaariosta. Taloudellisen ahdingon aikana minulle sanottiin, että älä huoli; kun tulen uudelleen, tuon sinulle ainakin lahjaksi saamaani vanhaa leipää.

Parin harhaluulon ja varsinaisen valheen ylläpitämisen myötä alamme olla jo valmista kamaa. Joko uskot, että vastuun voi siirtää viisaammille. Älä sinä ajattele, ainakaan ääneeen. Sinulle riittää se, että toimit ja teet turvallisesti niin kuin lukemattomat muutkin ihmiset. Hyvä tulee, kun viedään kuin pässiä narusta ja sonnia nenärenkaasta, kumpainen sitten mahdatkaan olla!