10.10.2023

ARMOA

Luonto riisuutuu ja me kääriydymme! Tasapaino taattu. Yövuoteellakin tarkenee, kun nukkuu iglussa. Tuplatäkki tekee terää vanhoille luille, kun ikkunasta tiukuu tuoretta ja raikasta. Talven tulo ei anna armoa. Eikä sen kuulukaan. Ovathan monet vieläpä talvi-ihmisiä. Sitä en kyllä ymmärrä ollenkaan!

Kävin harvinaisen hyvän keskustelun lähiystävän kanssa. Keskustelu sukeutui armoon, Jumalan armoon. Tästä keskustelusta kypsyi hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa. Monet ihmiset väsyvät keskusteluun ja pohdintaa pelastuksesta ja pelastusvarmuudesta paratiisin puolelle. Lopulta he toteavat ikään kuin periksi antaen, että minä olen päättänyt luottaa Jumalan armoon. Minä luotan Jumalan armoon. Sitten asia saa jäädä, kunnes seuraavan kerran armoitus astuu esiin puhekuplista. Hyvä mieli tuli siitä, että ihmiset ylipäätään miettivät tuonpuoleisia ja omaa asemaansa siellä. Hätä puolestaan pullahti siitä tosiseikasta, että moni luottaa epämääräiseen armoon, jota oikeastaan ei ole olemassa. Tyhjän saa siis pyytämättäkin! Jumalan armo ei ole määrittelemätön kaiken salliva syli. Jumalan armolla on nimi! Ja tämä nimi on Jeesus! Jeesus yksin on armon tuoja jokaisen elämään. Sana sanoo yksiselitteisesti, että meillä ei ole Isää Jumalaa ilman Hänen Poikaansa Jeesusta! Kun molemmat ovat läsnä, on myös Pyhä Henki – Jumalan Henki meitä auttamassa ja todistamassa niin maalliselle kuin taivaallisellekin väelle, että tässä on Jumalan omaisuutta – näpit irti! Vanhat uskovat tietävät Sanan perusteella, että kristittyjä seulotaan ja varsinkin lopun aikoina. Vastassa voi olla maailman tuomat vainot ja vaivat – mutta ensisijaisesti seulonta pakottaa tarkastelemaan omaa uskoaan. Onko Jeesus minulle kaiken kestävä perustus ja ainut tae Taivasmatkalle! Jeesus on monille kompastuskivi. Ihmiset omistavat mielellään itselleen armoa täynnä olevan Jumalan, mutta Jeesus ei kelpaa. Älä suutu viestintuojaan. Lue itse! Jumalan luo ei mennä muuten kuin Jeesuksen avulla ja kautta. Miksi? Siksi, että Jumala itse on säätänyt ja määrännyt niin. Jos mielit armon olotilaan, hoida asiasi Jeesuksen kanssa.

Koko maailma huutaa armoa ja armahdusta. Nyt uutisointikin on tarkentanut otettaan. Tavallisesti Israel on pahis ja palestiinalaiset uhriutuva hyvis. Nyt näkevät ja saavat luvan kirjoittaakin todenperäisemmin. Oma osuuteni on rukoilla Israelin puolesta, vaikka toimisivatkin joskus väärin. Juutalainen kansa on osin sokea ja avuton, koska niin on kirjoitettu. Kun on Jumalan aika toimia, Hänen kansansakin tekee parannuksen soveliaita hedelmiä ja toivottaa Jeesuksen tervetulleeksi riemusta kiljuen. Nyt vielä Jeesus itkee heidän puolestaan kärsimystä katsellessaan: miten monesti olenkaan halunnut kerätä teidät siipieni suojaan, mutta te ette ole tahtoneet. Sydämeni riemuitsi, kun uutislähetyksessä Gazan ikäihminen totesi, että Jumala siunatkoon sekä meitä että heitä. Mummilla oli oikea asenne, rauhan ja mahdollisuuksien asenne.

Istuin silmälääkärin odotushuoneessa. Viereeni istahti nuori kaunis nainen. Aloitettiin tunnustelemalla, mutta kun hän ilmaisi pelon maailmanpolitiikan suhteen, kerroin Hänelle omasta tilastani. Jeesuksen oman ei tarvitse nääntyä pelon alle. Elimmepä tai kuolimme – teemme sen Herran omina. Hän kyllä pitää huolen! Mikä riemu. Kun hänet kutsuttiin vastaanotolle, pysähtyi keskustelukumppani ja toivotti minulle Herran siunausta. Samaa toivotan sinulle lukijani! Ei ole parempaa turvaa eikä matkaevästä.

06.10.2023 katselin yöllistä uninäkyä. Siivosin paikkoja mieheni lapsuudenkodissa. Eteeni osuivat appiukon vanhat suorat housut. Ennen pois heittämistä päätin tietenkin tarkistaa taskut. Taskusta löytyi kourallinen ikivanhoja venäläisiä rahoja. Aamulla googletin vanhat venäläiset kolikot. Olivat juuri sellaisia, isoja lantteja ja pieniä kolikoita. Appiukkoni eli sodan monien muiden lailla. Herra siunatkoon, että taskusta köytynyt rahakasa ei ole uutinen uudesta valuutastamme. Jumala Suomea siunatkoon!